Syliini istui pieni tyttö, ryhmän hiljaisimpia. Tyttö halusi olla ihan hiljaa, nykerti paitaansa ja seurasi muiden leikkiä. Minusta tuntui hyvältä olla sylinä ja turvana hiljaiselle, ujohkolle lapselle. Huoneeseen tuli toinenkin toinenkin hiljainen tyttö, ja ehdotin heille yhteistä leikkiä rakennellen tornia. Oli mielenkiintoista seurata kuinka kaksi hyvin rauhallista lasta keskenänsä rakensivat torneja, pitivät myös puoliaan toisten lasten palikkojen ryöväysyrityksiltä. Riehakkaampia lapsia tuli huoneeseen leikkimään kauko-ohjattavalla autolla. Olin jo aukaisemmassa suutani ja kieltämässä toisten leikkien sotkemista, mutta päätinpä olla hiljaa ja seurata kuinka lapset tilanteen keskenään hoitavat. Oli hienoa seurata kuinka nämä hiljaiset tytöt pitivät puolensa ja kuinka riehakkaammat lapset kuitenkin osasivat toimia ryhmän sääntöjen mukaan ja neuvotella keskenään tilan ja välineet missä leikkivät. Nämä lapsien havainnoinnit ovat minusta hyvin mielenkiintoisia - opin niistä paljon. Pohdin tämän tilanteen jälkeen sitä, kuinka valvontatilanteessa herkästi tulee puututtua tilanteeseen, jossa 4-5 vuotiaat osaisivat neuvotella asiansa keskenään. Tietenkin jos tilanne menee liian rajuksi, ja joku lapsista on ilmiselvästi alakynnessä, on aikuisen tehtävä puuttua tilanteeseen.
Kuinka hellyttävä oli pienen pojan kysymys heidän uloslähtiessään: " Kuinka monta päivää sinä meillä vielä olet?" Opiskelijan roolissa meillä on ehkä enemmän aikaa huomioida lapsia, olla ylimääräisenä sylinä - ja ehkä senvuoksi lapsille tärkeitä. Eikä meillä liene niin paljon taitoja ohjaamiseen ja kieltämiseen, senkin lapset varmaan huomaavat, jopa käyttävät sitä hyväkseen kokeillen -ehkä olemme näin niitä mukavia hoitajia, tai niin no, opiskelijoita. "Etkö sinä ole vielä valmis oope?"
On mielenkiintoista lukea tekstiäsi, itselläni alkaa myös työssäoppiminen kolmen viikon kuluttua lasten kanssa. Nauti harjoittelustasi ja lapsista, juuri se yksi ylimääräinen syli isiellä on lapsille varmasti tärkeä!
VastaaPoistaKiva että jätit kommentin, on mukava saada palautetta kirjoittamstaan. Vaikka lähinnä kirjoitan tätä itselleni, niin toivoisin että saisin blogillani aikaan keskustelua - siinäkin minulle on haastetta. Ja toisaalta, jos kertomallani voin antaa vertaistukea, sekin tuntuu hyvältä.
VastaaPoistaMukavaa ja opintäyteistä harjoittelua sinulle myös!