Meidän tehtävä aikuisena on mukauttaa toimintaamme lapsen lähtökohdista,
suhteuttaa omaa toimintaamme lapsen temperamentin mukaan. Me olemme aikuisia; vanhempina ja lapsen hoitajina meidän tulee osata ohjata lasta ja säädellä oman temperamenttimme sopiville "taajuuksille" toimiessamme lapsen kanssa.
Äidin ja lapsen temperamentin erilaisuus voi aiheuttaa kitkaa kasvatustilanteissa. Saman perheen lapsetkin ovat erilaisia temperamentiltaan, ne kasvatuksen tavat jotka toimi toiselle eivät toimikaan toiselle. Entäs päivähoidossa, kuinka siellä on mahdollisuuksia ottaa huomion lasten temperamentit - kuinka siellä riittää siihen aikaa? Ehkä tähän saan vastauksia työssä oppimisen jaksollani, näen miten arki sujuu, mihin kaikkeen on aikaa ja mitä jää mahdollisessa kiireessä huomioimatta.
Temperamentin piirteistä arvostamme korkeaa aktiivisuutta, sopeutuvuutta, intensiivisyyttä, lähestymistä. Matalalla olevat piirteet eivät ole arvostettuja, rauhallisuus, harkittu toiminta, vetäytyminen - kuitenkaan esimerkiksi vetäytyvä ihminen ei ole passiivinen tai aloitekyvytön. Erilaisissa töissä tarvitaan erilaisia ominaisuuksia. Itse pidän itseäni liian sosiaalisena, ja arvostaisin sitä jos osaisin olla rauhallisempi ja harkitsevampi. Toki elämä on opettanut suodattamaan omia temperamentin ääripiirteitä, mutta joiltain osin se on hyvin vaikeaa. Keskustelin ruokajonossa asiasta koulutoverini kanssa, ja hän lohdutti minua: " puheliaisuus (liika) on vain yksi osa sosiaalisuutta" - joten ehkä voin hyödyntää niitä muita ominaisuuksiani työssäni, ja yrittää selvitä tämän liiallisen puhumiseni kanssa.
" Huono keskittymiskyky on siis kääntöpuoleltaan hyvää havainnointikykyä"
Myös aviopuolisoiden temperamenttien erilaisuus nousi mieleeni luennolla. Kuinka olenkaan naimisissa niin erilaisen temperamentin kanssa - vai löytyykö pariskuntia, joilla on samanlaiset temperamentit ? Ainakin keskusteluissa opiskelutovereiden kanssa teimme yhteneväisiä huomioita siitä, että erilaisuus on ollut kiinnostava tekijä avio/avopuolison valinnassa. Onneksi suhteessa kivi toistansa hioo, ehkä sitten vanhana osaamme jo hyväksyä toisen erilaisuuden ja piirteemme ovat pehmentyneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti