tiistai 14. joulukuuta 2010

tulevia valintoja

Ensimmäinen suuntautumisvaihtoehtojen infotilaisuus takana,
 ja .... ajatukset menivät sekaisemmiksi oman suuntautumisen suhteen.

Oppilaitoksemme tarjoaa myös vammaistyön koulutusohjelman,
mikäli löytyy tarpeeksi opiskelijoita.
Tämä ei ollut alunperin suunnitelmani suuntautumiselle,
vaikka olinkin ajatellt tehdä töitä -mikäli mahdollista- kehitysvammaisten yksiköissä.
Olin jotenkin päässyt siihen käsitykseen, että ainakin haastavasti käyttäytyvien kehitysvammaisten yksikössä mtp-puolen suuntautuminen olisi tärkeämpi, onhan asukkailla usein myös mielenterveysongelmia.

Olen kuullut toisen käden tietona, että erään toisen oppilaitoksen ko. suuntautumisvaihtoehto ei ole opiskelijoiden mielestä vastannut odotuksia. Omassa oppilaitoksessamme tätä suuntautumisvaihtoehtoa ei ole ollut, joten kokemuksia toisilta opiskelijoilta ei ole mahdollisuus saada. Jotainhan löytyy netistä, mutta onko kellään itsellä kokemuksia tästä suuntautumisvaihtoehdosta?

...valinnathan tehdään vasta helmikuussa, joten eihän tässä mikään kiire ole. Tosin itseni tuntien, asioilla on tapana mutkistua enemmän miettimisen kera.... =) 

ensiapua ja ergonomiaa

Ergonomian ja ensiavun osaaminen mitattiin meillä käytännön kokeena. Näitä taitoja ei tietenkään voi mitata kirjallisella näyttämisellä, joten tämä minulle uusi koetapa oli siis perusteltu. Mutta etukäteen molemmat tilanteet hiukan jännittivät. Tilanteet ovat kyllä niin keinotekoisia, että ei voine rinnastaa oikeisiin hoito- ja ensiaputilanteisiin, mutta uskoisin että jotain oppimista koetilanteissa tapahtui.

Ergonomian tehtävään sai valmistautua 10 minuuttia, tehtävänä erilaisia potilassiirtoja. Itselleni sattui potilaan siirtäminen pyörätuolista sänkyyn. Kuinka siinä tilanteessa unohtaakin asioita, kuten ihan niin selvän asian kuin selän asennon?  Joustot ja painonsiirrot olivat palautteen mukaan tulleet kutakuinkin oikein, että ehkä jotakin olen tunneilla oppinut. Lisäksi unohdin alussa laittaa sängyn lukonkin päälle - onneksi korjasin tilanteen sen heti huomattuani. Nyt hymyilyttää, mutta oikeassa tilanteessa sänky olisi tietenkin voinut luistaa potilaan alta hänen istuutuessaan. Kuinka tärkeää onkin siis hallita erilaiset apuvälineet ja sängyn turvatoiminnot.

Ensiavun tehtävässä olimme ryhmänä, ja yksi suoritti kerrallaan arvotun ensiaputehtävän. Tämä tenttitapa oli mielestäni hyvin opettava, samalla tuli kerrattua tärkeimmät ensiavun toimintatavat. Toisaalta tehtävät ovat hyvin eriarvoisia arvostelun suhteen: nenänvuodon tyrehdyttäminen vs. elvytys. Ensiavun kurssista arvosanan lisäksi saan ensiapukortin sekä mikä tärkeintä, varmuuden taitojen hallitsemisesta.

Ergonomian taitoihin hallintaa toivon tulevan työssäoppimisen jaksoilla lisää, mutta ehkä siinäkin päätavoite on saavutettu: saatu kiinnittämään huomiota ergonomisiin työtapoihin.

torstai 9. joulukuuta 2010

Hoida ja kirjaa - kirja on aivan loistava!
Meillä se ei kuulu oppikirjaksi opintoihin, se on lisämateriaalina opiskellessamme rakenteista kirjaamista.
Mutta aivan loistava käsikirja, sisältää paljon tietoa erilaisista hoitotoimenpiteistä.  Olen jopa harkinnut sen ostamista istelleni, korkeasta hinnastaan huolimatta.


edit. edellisellä hoitotyön prosessien luennoilla ymmärsin kirjan rakenteen, kuinka hyödyntää sitä rakenteisessa kirjaamisessa. Harjoitellessa kirjaamista minulle oli helpompi käsitellä hoidon tarve- ja toimintoluokituksia tästä kirjasta verrattuna finCC:n pfd-tiedostoon.  Mietin vaan sitä, kuinka tulevissa työssäoppimisen paikoissa, saatikka työpaikoissa, on käytössä rakenteinen kirjaaminen -missä vaiheessa tämä nyt opiskeletava tieto tulle käytäntöön lukuunottamatta top-jaksojen harjoituksia. Aiheeseen sopiva uutinen  tulevasta terveysarkistosta täällä. 

nostamista vai siirtämistä?

Oma varhaisin muistikuva hoitamisen "ergonomiasta" siintää ensimmäisiin kesätyöpaikkoihin sairaalassa. Ergonomia saa hyvinkin olla tässä sitaateissa: potilas soitti kelloa ja menin käymään huoneessa - hän halusi portatiiville. Kävin pyytämässä itselleni työparia kaveriksi nostamaan potilasta astialle, mutta kahvihuoneen hoitajat sanoivat potilaan joutavan odottamaan kunnes heidän kahvinsa on juotu loppuun. Nuori kesätyöläinen mielessänsä sisuuntui ja meni ja nosti potilaan itse astialle. Ajattelin silloin, että jos minulla olisi itselläni vessahätä, haluaisin sinne pikimiten. Tilanteessa varmaankin reilusti nostin potilaan, en liene osannut hyödyntää hänen omia voimavarojaan. Tilanteessa tapahtui siis kaksi virhettä - mutta kumpi oli pienempi, potilaan kannalta? 

Olen yrittänyt opetella ymmärtämään luontaisia liikemalleja, siis perusliikuntaa. Huomaan havainnoivani sitä, miten nousen sängystä tai tuolilta ylös. Tämä luontainen tapa liikkua tulisi siirtää potilaiden liikkumisen avustamiseen, hyödyntäen heidän omia voimavarojaan tekemättä liikaa puolesta. Oman ergonomisen työtavan löytäminen vaatinee työtunteja ja harjoitusta - tekemistä, tekemistä ja taas kerran tekemistä. Minulle kriittisiä kohtia ovat käyntiasento, joustaminen, painonsiirto, lordoosin säilyttäminen sekä selän asento. Ehkä tärkeintä on kuitenkin kiinnittää huomiota siirtämiseen - oma tapa löytyy harjoituksen kautta. Käytännön harjoitukset toisten opiskelijoiden kanssa olivat kyllä opettavaisia ja hauskojakin. Toivottavasti työssäoppimisen jaksolla pääsee kokeilemaan käytännössä siirtämistä ja toivottavasti siellä ohjaus on ajantasaista. 

Ergonomia työssä on toki muutakin. Itse heräsin pohtimaan työilmapiirin merkitystä työlle - ergonomiaa sekin. Kuinka ryhmän positiivinen ja kannustava työote helpottaa raskastakin työtä. Entä ergonomiset työajat? Onko 12 tuntiset työpäivät ergonomisia? Jaksaako hoitaja hoitaa täyspainoisesti 12 tuntia, yleensä kiireessä ja paineen alaisena?


keskiviikko 8. joulukuuta 2010

parempaa elämänlaatua, ohjauksen ongelmallisuutta

Voin kuvitella tulevassa työssäni asiakkaiden ohjaamisen terveellisempiin elämäntapoihin olevan hyvin haasteellista. Miten saada asiakas motivoitumaan esimerkiksi laihduttamaan, lopettamaan tupakan poltto, vähentämään alkoholin käyttöä;  miten saada ymmärtämään ja vielä toimimaan tämän ymmärryksen mukaan? Omat kokemukseni julkisen terveydenhuollon ohjaamisesta ja valistamisesta rajoittuu yleensä muutamaa hoitajan tai lääkärin lauseeseen: "Pitäisi laihduttaa ....". Tämän neuvon kanssa olen lähtenyt kotiin liikakiloineni - ehkä jotain tätä lausetta pidempää olisin tarvinnut. Omaan työhöni tullee liittymään myös neuvontaa ja ohjausta näiltä osa-alueilta, ja vaikka faktat ovat tiedossa - käytännön ohjaus toteutukseen on oma haasteensa. Vaikka itsekin ymmärtää lukiessaan ylipainon riskitekijäksi lähes kaikkiin kansansairauksiin - toteutus laihtumiseen on yllättävän vaikea.


Opettajan kanssa asiasta keskustellessamme pienet askeleet ja teot nousivat ohjauksen johtolangaksi. Kerralla ei tarvitse kaikkea muuttaa, lähdetään yhdestä asiasta ja jatketaan matkaa sen jälkeen. Näitä konkretian pieniä asioita olisi syytä siis miettiä, itselläkin. 

Oman kokemukseni mukaan Allen Carrin kirjat: "Stumppaa tähän" ja "Kilot kuriin" ovatr olleet hyviä motivaattoreita niin tupakan polton lopettamiseen kuin laihduttamiseen. Moni tuttavapiiristäni on lopettanut tupakan polton lukiessaan Stumppaa tähän -kirjan ja itselleni Kilot kuriin - kirja on ollut alkulaukauksena laihdutukselle.