tiistai 5. lokakuuta 2010

2/25 toimintatapoja, havainnointia, erilaisuuden huomioimista

Asetin tämän päivän tavoitteeksi oppia tuntemaan lapsia paremmin, seurata heidän käyttäytymistään temperamenttia tarkastelemalla. Tarkoitukseni oli perehtyä myös varhaiskasvatussuunnitelmaan, erilaisiin dokumentointi järjestelmiin, viikkojärjestykseen ja pohtia lähihoitajan eettisiä sääntöjä päiväkodissa. Myös perehdytyskansio oli syytä käydä läpi, ja tämän viikon tavoitteena on myös osallistuminen ihan jokapäiväisiin toimintoihin.

Ohjaajani oli sairauslomalla tänään, joten olin osittain mukana vahvuutena - vaikkei minulle tietenkään mitään kovin vastuullista tehtävää yksin hoidettavaksi voinut antaa. Eräs lapsi tuotiin hoitoon, ja hänen äitinsä kertoi ettei lapsi ollut syönyt aamupalaa. Lapselle oli vaikeaa jäädä ryhmään, joten sanoin että luetaan vähän ensin kirjaa ja sitten aamupalalle. Lapsi rauhoittuikin sohvalle viereen, luimme hetken ja senjälkeen hoitaja tuli, ja otti lapsen syliinsä ja sanoi että menemme nyt aamupalalle. Kysyin jälkeenpäin hoitajalta toiminnan syytä, ja hän kertoi että ko. lapsi käyttää tilanteita vallan välineenä, ja hänen tapauksessaan mennään reilusti aamupalalle vaikka lapsi itkeekin. Toiselle lapselle käyttämäni strategia kuulemma voi toimiakin. No, olisiko minun pitänyt kysyä hoitajalta, miten toimin -ehkä. Mutta toisaalta tarvitseeko jokaiseen pieneen tilanteeseen olla neuvoa kysymässä, sellaiseen jossa selviää maalaisjärjellä ja jossa kenenkään turvallisuus ei vaarannu?

Seurasin tänään lapsia ja heidän leikkejään. Oli mielenkiintoista katsoa miten 4-5 vuotiaat selvisivät kynien teroittamisesta isommalla, pöytämallin kynänteroittimella. Osa pystyi tekemään useamman toiminnon yht'aikaa, osaa lapsia piti auttaa. Mutta miten arkisesta asiasta saikaan iloisen jutun, useimmat lapset kävivät teroittelemassa värikyniä ja ihastelivat teräviä kyniä. Leikkihuoneessa kolme lasta keksivät oman leikin muovilautasilla. Alunperin he heittelivät niitä frisbeenä, mutta sehän oli kiellettävä. Annoin luvan työnnellä lautasia lattiaa vasten, ja siitäpä hiljalleen kehittyi heille uusi leikki - nimekseen se sai KärpäsLätkän. Ryhmässä muodostui hiljalleen säännöt, toiminta pyrki oikeudenmukaisuuteen: lautaset jaettiin tasan kaikkien kesken. Lautapeliä pelatessaan 5-vuotiaat pojat jaksoivat keskittyä pelaamiseen pidempään, 4-vuotiaat tytöt jaksoivat keskittyä jonkin aikaa, sitten heille tuli jotain sijaistoimintoja ja pelaamisen he lopettivat aiemmin kuin pojat. Poikien kärsivällisyys olisi riittänyt siihen, että peliä olisi vielä jatkettu myöhemmin.

Kuinka päivähoidossa ennättää huomioida erilaiset lapset? Rauhallisemmat, hiljaisemmat lapset näyttävät kyllä löytävän omat nurkkansa, jossa saattavat puuhastella hyvinkin tarkkoja leikkejä. Onneksi näitäkin paikkoja löytyy, ettei tarvitse olla jatkuvasti kovassa menossa mukana. Myös osaston käytäntö, jossa lapset leikkivät yleensä pienryhmissä, tuntuu järkevältä: heitä voidaan jakaa kolmeen-neljään tilaan leikkimään, ja yksi toiminto voi olla ohjattua tekemistä. Tällöin tietenkin hoitajilla on haasteellista valvoa lasten tekemistä. Olen huomioinut sen, että yllättävän paljon tämän ikäiset lapset ovat keskenään, kuitenkin kuuloetäisyydellä hoitajista.

Mielestäni tämänpäivän tavoitteissa onnistuin hyvin, vaikka eilinen päivä tuntui kaaokselta ja en ollut ollenkaan varma siitä, suoriudunko työssäoppimisjaksostani kunnialla. Rauhallisina hetkinä sain vielä tutustua perehdytyskansioon, infovihkoon ja tutkia mitä kaikkea osaston tiloista löytyy. Minulle on oppimisen kannalta tärkeää, että saan itselleni rajattua tilat ja välineet, minkä sisällä toimitaan. Päivittäisiin työtehtäviin ja viikkojärjestykseen tutustuminen antaa raamit, josta on hyvä jatkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti