Työtä ja opiskelua, luopumista ja saamista.

Työtä ja opiskelua - sitä on tämä kevät ollut. Vaikka aikomuksenani oli kirjoittaa sairaanhoitajan opinnoistani oppimispäiväkirjamaiseen tyyliin, jatkaen tarinaani matkasta hoitajaksi - aikomukseksi se on näköjään jäänyt. Olen tehnyt lähes 100% työaikaa ohjaajana, muutamaa palkatonta päivää lukuunottamatta. Lähiopetuspäiviä meillä on ollut 6 päivää kuukaudessa, lisänä tietenkin itsenäinen opiskelu. Ja kun ottaa huomioon lähiopetuspäivien määrän, niin tuo itsenäisen työn osuus on melkoisen suuri. Joten ihmekkös tuo että kirjoittaminen tänne on jäänyt.

Opiskelun, työn ja vapaa-ajan sovittelu on tarvinnutkin sitten ajankäytön organisointia. Olen onnistunut siinä ajoittain hyvin, ajoittain en ollenkaan ja välillä jotain siltä väliltä. Tehtävät kuitenkin olen saanut suoritettua määrätyissä ajoissa, tenttit ovat menneet hyvin - joten tällä mittarilla mitattuna asiat ovat hyvällä tolalla.

Mistä on pitänyt sitten luopua? Valitettavasti sosiaalinen elämä on jäänyt vähemmälle, aikaa ja voimia ei ole vapaa-ajalla niin paljoa kuin ennen. Tosin olen pyrkinyt siihen, että aikaa minulle tärkeiden ystävien kanssa yhteydenpitoon on ollut. Televisio-ohjelmien katsomista olen karsinut rankalla kädellä, se ei lienee suuri menetys. Liikuntaa olen pyrkinyt lisämään, jaksaakseni työssä ja opiskelussa paremmin. Liikunta onkin ollut minulle tärkeä purkukeino niin työn kuin opiskelun paineisiin.

Opiskelu on kiinnostavaa, alkuun lähihoitajan opinnoista on ollut paljonkin hyötyä esimerkiksi anatomian opinnoissa. Mutta voi miten olen nauttinut juurikin anatomian tiedon syventämisestä! Vaikka en vahvuutenani pidä somaattista hoitotyötä, niin mielenkiinnolla odotan tulevia opintokokonaisuuksia harjoitteluineen. Tosin, ehkä myös hiukan pelonsekaisin tuntein.

Meillä on todella mukava ryhmä, erityisen antoisia ovat olleet kimppakyydit opiskelupaikkakunnalle. 1½ tuntia tuntuu menevän hujauksessa, puhetta riittää koko matkaksi. Olenkin saanut itselleni oman terapeutin ja personal trainerin kimppakyytien ansiosta ;)

....lähihoitajasta sairaanhoitajaksi

opinnot siis jatkuvat, vuodenvaihteessa monimuoto-opiskeluna sairaanhoitajaksi.

pitäisiköhän jatkaa oppimispäiväkirjaa ?

Tänään oli virallinen valmistujaisjuhla,
  tutkintotodistuksen olin saanut jo 19.4.
Oli kuitenkin hienoa olla juhlassa läsnä,
  nähdä vielä opiskelukaverit ja opettajat.

... ja laulaa loppujen lopuksi suvivirsi  - kesän alkuun,
vaikka sään puolesta se ei siltä lainkaan tunnu.

Pidin juhlassa valmistuvan opiskelijan puheen,
   siitä pieni ote:

Nyt töihin mennessäni ripustin kaulaani avaimet. Ne roikkuvat  lääketehtaan kaulanauhassa, jonka sain työssäoppimisen harjoitelussa  suljetulla psykiatrisella osastolla. . Avainten lisäksi nauhassa roikkuu matkamuistoksi ostamani punainen lasisydän. Näillä avaimilla on minulle merkityksiä: avaimet edustavat valtaa, jota ohjaajana käytän palvelukodissa, jossa kaikki ovet ovat lukittuja. Vaikka avaimet on minulla, minun tulee kunnioittaa asukkaan itsemääräämisoikeutta, eikä käyttää valtaani väärin. Lääketehtaan mainosnauha pitää mielessäni sen, että minun tulee päivittää hoitajana tietojani jatkuvasti ja syventää osaamistani lisäopinnoilla. Kaunis punainen lasiSydän muistuttaa siitä, että säilytän työssäni lämmön ja aidon välittämisen potilaaseen ja asukkaaseen.  Kuten myös siitä, että muistan huolehtia itsestäni ja työssä jaksamisesta. 

Olen onnellinen siitä, että olen saanut kulkea tämän tien tähän, valmistua lähihoitajaksi. Toisaalta- oppimisen ja kasvamisen alkaa juuri tästä : matka siis jatkuu.

Näihin sanoihin on hyvä lopettaa tämä blogini. Jääköön se tähän, muistoksi matkastani lähihoitajaksi.
Lähihoitajan työstä on mielestäni vaikea kirjoittaa, pitää huomioida salassapitovelvollisuus. Ja toisaalta, nyt haluan tehdä työn työnä ja pitää vapaa-ajan vapaa-aikana. Jos opinnot joskus jatkuvat jollain saralla - silloin voin taas palata asiaan.

Toivottavasti blogista on hyötyä, opiskelijoille tai lähihoitajan ammattia harkitseville.Olen tyytyväinen siitä, että olen kirjoittanut tätä oppimispäiväkirjaani - voin palata itsekin uudelleen opiskeluajan tunteisiin ja tunnelmiin.

Hyvän kesänjatkoa kaikille !

 .... lähihoitaja vilkuttaa =)