12.8. luento : Kasvattamisesta ja kasvamisesta

Ihminen kehittyy, koko ikänsä. Muuttuu ja kasvaa - kaikki ympärillä oleva vaikuttaa kaikkeen, ryhmä vaikuttaa yksilön kasvamisen polkuun, yksilö ryhmän toimintaan.

"Koko kylä kasvattaa" - onko tämä mentaliteetti jäänyt lähiöiden ja kerrostaloasumisen jalkoihin? Ennen pidettiin huolta lähimmäisestä, nykyään en välttämättä tunne naapuriani. Olisiko syytä, sinun ja minun, välittää enemmän lähimmäisestä, naapurista -ottaa näin vastuuta? Kuinka paljon voi ulkopuolisena puuttua lasten ja nuorten toimintaan? Itselleni on tavallaan kehittynyt arkuutta ottaa kantaa esim. nuorten toimintaan - nykyään kun ei voi tietää, mitä kohdalle sattuu, jos menee sanomaan jostain asiasta. Pelko mahdollisesta väkivallasta asettaa ainakin minulle korkeamman kynnyksen puuttua nuorten tekemiseen.

Luennoilla meitä on kaksi ryhmää, aikuiset ja nuoret. Tavallaan tämä eri-ikäisyys on häiritsevääkin, keskustelemme eri kielellä ja kiinnostuksen aiheet ovat erilaisia. Mutta, tämähän pitäisi ottaa rikkautena, mahdollisuutena kuunnella samassa roolissa olevia eri-ikäisiä opiskelijoita, mahdollisuus avartaa asioiden näkemistä nuoremmalla ja raikkaammalla katsontakannalta. Haasteena lienee se, miten saa kaksi ryhmää keskustelemaan keskenään, avoimesti.

Tulevia opintoja ajatellen heräsi minulle myös kysymyksiä siitä, että mikä kasvatus on hyvä ja huono - kuka sen määrittelee. Miten tiedetään, miten kasvatus vaikuttaa; kasvattamisen ideaalit käsittääkseni vaihtelevat eri kausina, autoritäärisestä vapaampaan ja kaikkea siltä välitä. Miten lapsiaan kasvattavat vanhemmat voivat tietää, mikä tapa kasvattaa on se oikea, kuka onkaan se guru, kaiken tietävä, joka vanhemmille sen kertoo ja määrittelee?

Nämä kysymykset jätän avoimeksi, pohdittavaksi.

Tenttiin lukua

Lukiessani ensimmäiseen varsinaiseen tenttiin, huomaan että ehkä on tarpeellista kehittää omaa tapaa opiskella. Tuntuu siltä, ettei ole koskaan mistään näistä asioista mitään kuullutkaan, vaikka on luennoilla hyvinkin aktiivisena ollut läsnä. Olisi näköjään syytä syventyä aiheeseen heti luentojen jälkeen, itselleni näyttää olevan asioiden konkretisointi tärkeää - siksi ehkä näiden kehityspsykologian teorioiden lukeminen tuntuu ikäänkuin lukisi jotain itselleen vierasta kieltä. Kun otin lisäksi käyttöön opiskelun näytöltä, eli opettajien tekemät dia-esitykset (näkeminen), viereeni paperia johon käsin kirjoitan pääasiat (tekeminen) - lukeminen ja sen ymmärtäminen tuntuu helpommalta.

Johdanto

Olen aloittanut lähihoitajaopinnot 10.8.2010, arvioitu valmistumiseni on keväällä 2012. Opintoni saan suorittaa muiden aikuisten opiskelijoiden ryhmässä, tämänhetkinen suunnitelmani on suuntautua mielenterveys- ja päihdepuolelle. Työkokeiluja, harjoitteluja, työelämävalmennusta ja sijaistamista sote-alalla on minulla opintojen alkuun yhteensä noin vuoden verran, joten ihan mistään tietämättömänä en ole uutta alaani valinnut.

Opiskelumme on alkanut "kasvatuksen ja kehityksen tukemisen" opinnoilla, ja niihin liittyen me pidämme oppimispäiväkirjaa. Olen aiemmin yrittäjäkurssilla koonnut ajatuksiani, ideoitani ja oppimaani samantyyppisesti, kuitenkaan tietämättä että se juurikin on ollut oma polkuni oppimisessa. Olen aloittanut oppimispäiväkirjan pitämisen vihkon muotoon, ja se kulkenee edelleenkin mukanani opinnoissa. Mutta olen huomannut, että pohdintani jäävät herkästi ilman tarkennuksia, enempiä avaamisia - ilmaan heitetyksi keveiksi, toki joskus raskaammiksi, ajatuksiksi, ideoiksi, kysymyksiksi ilman vastausta. Niinpä haluan oppimispäiväkirjan sähköiseen muotoon. Pelkälle wordille kirjoittaminen tuntuu minulle kylmältä ja kovalta, ja toisaalta haluan, mikäli mahdollista, jakaa tätä polkuani ja matkaani värikkäästä kaupantädistä empaattiseksi lähihoitajaksi teillekin.