torstai 7. lokakuuta 2010

3/25 valvontatilanteita, rajoja, tunteita

Kaksikymmentä lasta kulkemassa jonossa puolentunnin ajan sutjakkaaseen vauhtiin - siinä haasteellinen tehtävä. Neljällä ohjaajalla oli täysi tekeminen saada pysymään lapset suurinkaan piirtein ryhmässä, keksien pientä huomioimista niin että matka taittuu mukavasti. Paluumatkalla nälän jo kurniessa lasten vatsassa, kannustin lapsia: "Kohta pääsemme syömään, sitten ruokakin maistuu hyvälle, kun olemme olleet täällä raittiissa ilmassa." Vastaus: "Maistuuko ruoka silloin pahalle, kun ei olla raittiissa ilmassa?" Niin. Yllättävän vaikeaa on myös ulkona ollessa pitää lapset laskuissa. Ainakin näin alkuun, kun ei muista kaikkia lapsia vielä nimeltä, puhumattakaan että tunnistaisi heidät ulkovaatteissa. Ryhmä erottuu onneksi oman värisenä liivinä - ja olisipas helpottavampaa jos takana olisi jääkiekkoilijoiden tyyliin nimi. Mutta kun kahtakymmentä liikkuvaa lasta yrittää laskeskella, juuri kun päästi laskuissa melkein loppuun, niin huomaatkin laskeneesi jonkun jo kahteen kertaan. Näiden asioiden perusteella voin jo sanoa, että ihan oikeaa työtä on lastenhoitajan ja -tarhanopettajan työ, vastuu on suuri.

Jotkut lapset ihan selvästi kokeilevat uuden "open" rajojen laittoa. Takin laittamiseen pyytää apua isommatkin lapset, vaikka he osaisivat itsekin pukea päällensä, toisinaan hanskat ei kuulemma kuulu ulkoliikuntaan, milloin leikkihuoneessa saa juosta. Tältäosin mielestäni on helppoa antaa rajat lapsillekin, olenhan sitä joutunut tekemään tehdessäni töitä kehitysvammaisten palvelukodissa. Ainoastaan se hankaloittaa asiaa, kun ei tiedä kirjaamattomia sääntöjä - kuten vaikka sitä, ettei puolapuille saa nousta askelmia kuin oman ikänsä verran. 4-5 vuotiaat kuitenkin uskovat mitä "ope" sanoo, ja mielestäni vielä paremmin, jos pystyn heille perustelemaan kiellon.

Tämä päivä oli muutoin melkoista tunteiden myrskyä, ja sen vuoksi siirsin kirjoittamistakin päivällä. Erilaiset sattumukset, ehkä väärällä äänenpainolla sanotut sanat ja minun oman innostukseni tallaamisyritykset saivat aikaan melkoisia tunteita. Onneksi osasin puhua tilanteita auki lähihoitajan kanssa, joka oli myös kokenut päiväkodin työssäoppimisjakson näyttöineen haastavana - ja myös ohjaavalle opettajalle "tilittäminen" sähköpostitse helpotti - ja onneksi tuli päivä 4/25.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti