Ensimmäisen työssäoppimispäivän jälkitunnelmat ovat hyvin sekavat. Oloni oli epävarma koko päivän, en oikein tiennyt mitä tehdä, missä olla. Tavallaan on hyvä kokemus, tämä epävarmuus - edellisestä kerrasta kun on aikaa, vuosia olen saanut olla työssäni hyvinkin varma ja vakuuttava. Olen yrittänyt pohtia sitä, mistä tämä johtuu löytämättä siihen yhtä selvää syytä. Ehkä aistimani henkilökunnan väliset ristiriidat vaikuttivat siihen, kuin myös se ettei osastolla oltu mietitty näytönvastaanottajaa - ja toteamuksena oli loppujen lopuksi "arvasinhan minä, että näinhän tässä nyt sitten käy". Minun ei tarvinnut lukea edes rivien välistä sitä, että asia on hyvin epämieluisa, tämähän tuokin haastetta tulevaa näyttöä varten. Tämä alkuasetelma saa minut pudottamaan tavoitteeni kiitettävästä hyvään, ja olenpa jopa tyytyväinen tyydyttävään arvosanaan. Ohjaajani on kyllä asiaansa paneutunut, hän sanoi että näyttöviikolla toimin kuin vanha tekijä, toivottavasti niin.
Osaston dokumentoinnit ja viestimiset olivat hyvin käytännönläheisiä, lappusia teipattuina ruokailutilan kaapin oviin. Kiireisen päivän aikana tämä lienee ainoa vaihtoehto nopeisiin viesteihin. Viikottainen toiminnansuunnittelu oli vihkossa, hyvinkin manuaalisesti suunniteltuna. Ehkäpä tietotekniikka ei ole päiväkodeissa vielä kovin aktiivisessa käytössä, tämänkään osaston hoitajista vanhempi ei kuulemma osannut edes aukaista tietokonetta. Kahvihuoneessa eräs lastenhoitaja kertoi saaneensa aikoinaan vapautuksen tietotekniikasta lastenhoitaja opinnoissaan, koska osasi aukaista ja laittaa tietokoneen kiinni. Mietinpä vaan, että voisiko sittenkin tietotekniikkaa hyödyntää paremmin, vai koetaanko näin "pehmeällä" hoitamisen alalla tietotekniikka liian kovana?
Omaa oppimistani auttaa tiedon etsiminen joko tarjolla olevasta materiaalista tai kyselemällä. Molempia tänään aktiivisesti harrastin, löysin hoitopäiväkirjaa, toiminnansuunnitteluvihkoa, turvallisuuskansiota, perehdyttämiskansiota. Ohjaajani kanssa ennätimme viettää pari rauhallisempaa hetkeä, jolloin saatoin kysellä ja hän kertoa.
Mitä ergonomiaan tulee, niin se haasteellista onkin. Kun on itse pitkä ja toiminta tapahtuu metrin korkeudella, siinä on haastetta löytää oikeita työskentelyasentoja. Myös ruuan hygieniaan liittyvistä asioista mietitytti ruokavaunuilla kuljetettavat maidot ja margariinit: ne laitetaan takaisin keittiöllä jääkaappiin ja seuraavalla ruokailulla menee todennäköisesti aivan toiselle osastolle. Luulisi, että näin leviävät kaikki mahdolliset pöpöt osastolta toiselle. Mielestäni käsihygieniaan voisi kiinnittää enemmän huomiota: korut, kellot ja rakennekynnet eivät kuulune lastenhoitajalle. Osastolta puuttuu myös käsienpesupaikka aikuisille, samassa altaassa pestään kädet, huuhdellaan askarteluvälineet, otetaan juomavedet. Tiedustelin myös, että pestäänkö lasten leikkikaluja usein: siihen ei ole kuulemma aikaa. Olisikohan nämä päiväkotien epidemiat osittain vältettävissä parantamalla hygieniaa?
edit. Ai niin, lapset olivat ihania! Ensimmäisiä kontakteja uuteen "opeen" (niinkuin hoitajia sanovat), uskaltautuipa pari syliinkin ja pari piirrustustakin mukaani sain. Näistä pienistä asioista tuli hyvä mieli. Kunhan vielä oppisin kaikkien lasten nimet ;)
Osaston dokumentoinnit ja viestimiset olivat hyvin käytännönläheisiä, lappusia teipattuina ruokailutilan kaapin oviin. Kiireisen päivän aikana tämä lienee ainoa vaihtoehto nopeisiin viesteihin. Viikottainen toiminnansuunnittelu oli vihkossa, hyvinkin manuaalisesti suunniteltuna. Ehkäpä tietotekniikka ei ole päiväkodeissa vielä kovin aktiivisessa käytössä, tämänkään osaston hoitajista vanhempi ei kuulemma osannut edes aukaista tietokonetta. Kahvihuoneessa eräs lastenhoitaja kertoi saaneensa aikoinaan vapautuksen tietotekniikasta lastenhoitaja opinnoissaan, koska osasi aukaista ja laittaa tietokoneen kiinni. Mietinpä vaan, että voisiko sittenkin tietotekniikkaa hyödyntää paremmin, vai koetaanko näin "pehmeällä" hoitamisen alalla tietotekniikka liian kovana?
Omaa oppimistani auttaa tiedon etsiminen joko tarjolla olevasta materiaalista tai kyselemällä. Molempia tänään aktiivisesti harrastin, löysin hoitopäiväkirjaa, toiminnansuunnitteluvihkoa, turvallisuuskansiota, perehdyttämiskansiota. Ohjaajani kanssa ennätimme viettää pari rauhallisempaa hetkeä, jolloin saatoin kysellä ja hän kertoa.
Mitä ergonomiaan tulee, niin se haasteellista onkin. Kun on itse pitkä ja toiminta tapahtuu metrin korkeudella, siinä on haastetta löytää oikeita työskentelyasentoja. Myös ruuan hygieniaan liittyvistä asioista mietitytti ruokavaunuilla kuljetettavat maidot ja margariinit: ne laitetaan takaisin keittiöllä jääkaappiin ja seuraavalla ruokailulla menee todennäköisesti aivan toiselle osastolle. Luulisi, että näin leviävät kaikki mahdolliset pöpöt osastolta toiselle. Mielestäni käsihygieniaan voisi kiinnittää enemmän huomiota: korut, kellot ja rakennekynnet eivät kuulune lastenhoitajalle. Osastolta puuttuu myös käsienpesupaikka aikuisille, samassa altaassa pestään kädet, huuhdellaan askarteluvälineet, otetaan juomavedet. Tiedustelin myös, että pestäänkö lasten leikkikaluja usein: siihen ei ole kuulemma aikaa. Olisikohan nämä päiväkotien epidemiat osittain vältettävissä parantamalla hygieniaa?
edit. Ai niin, lapset olivat ihania! Ensimmäisiä kontakteja uuteen "opeen" (niinkuin hoitajia sanovat), uskaltautuipa pari syliinkin ja pari piirrustustakin mukaani sain. Näistä pienistä asioista tuli hyvä mieli. Kunhan vielä oppisin kaikkien lasten nimet ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti