Päiväni alkoi iloisesti, tulin myöhemmin töihin - ja vastassa oli iloinen joukko pieniä tyttöjä jotka ilosta huutelivat ja kyselivät hammaslääkäri reissusta. Ihanat pienet lapset, aidot tunteet aloittivat päivän loistavasti - mikä ihana aamu, kun ajattelin sen olevan ainoastaan harmaa.
Olin miettinyt sitä, missä vaiheessa esimerkiksi poikien telmimiseen mennään väliin, mikä on liian rajua leikkiä. Tietenkin silloin, kun touhu näyttää vaaralliselta pitää rauhoitella menoa. Hyvän neuvon sain: kun kysyy lapselta, joka näyttää olevan alakynnessä: "Vieläkö on kivaa, onko vielä mukavaa?". Näkyi toimivan hyvin ulkoleikkitilanteessa. Välillä minua kyllä hirvittää rajukin meno, mutta lienee kuitenkin lapsen kehityksen kannalta hyvä, että saa liikkua ja toimia ulkotilanteissa rajumminkin, sisällähän on pidettävä enemmän rajoja rajun liikkumisen ja äänenkäytön suhteen.
Tänään sain leikkiä lasten kanssa. Rauhallisessa piirrustustilanteessa, jossa menin havainnoimaan lapsia, ehdotin yhdelle tytölle saduttamista. Saimme kirjattua ylös pienen hassun tarinan. Oli ilahduttavaa nähdä aito lapsen ilo, kun luin hänen kertomaansa tarinaa. Yritän saada tällaisia pieniä sadutushetkiä jatkossakin aikaiseksi eri lapsille, se näyttää olevan hyvä tapa kielellisen kehityksen havainnoimiseen. Isommassa leikkitilassa saimme aikaiseksi useamman lapsen kanssa leikin, jossa pysähdyttiin eri asentoihin - milloin reippaan kävelyn lomassa, milloin kissaleikin lomassa. Samoin sain seurata motorisia taitoja, kun kyselin osaavatko lapset sitä ja tätä - sekin leikin muodossa. Nämä pienet tilanteet, ja niihin jonkin toiminnon keksiminen näyttää olevan minulle kohtalaisen luontaisia tapoja toimia -tässäkin voin käyttää omaa luovuuttani. Nämä leikit olivat mielestäni onnistuneesti osana ryhmän toimintaa, ilman mitään erityistä suunnittelua ja suuria ennakkovalmisteluja- mukavan spontaania toimintaa.
Annoin tänään myös positiivista palautetta ohjaajilleni - kiitin saamastani opista. Minulla oli hyvä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti