1.9. luento: Kasvatustyylit

Omalla kohdallani voin todeta ohjaajan sijaisena toimiessani kehitysvammaisten palvelukodissa että oma toimintani / kasvatustyylini on välillä epäjohdonmukaista. Olen havainnut toiminnassani epäjohdonmukaisuuksia: välillä olen kaveri ja välillä aikuinen & ohjaaja. Tämän koenkin tärkeäksi omassa ammatillisessa kasvussani, näiden rajojen välillä toimimisen. Toki palvelukodin asukas, jolla ei välttämättä ole muita suhteita kuin muut asukkaat ja ohjaajat, tarvitsee välittämistä ohjaamisen lisäksi. Olen kokenut aloittaessani harjoittelun ja myöhemmin sijaisuudet ko. yksikössä parhaaksi sen tavan, jossa tutustun asukkaisiin enemmän kaveri-pohjalta, alkuun välttäen kovin tiukkoja ohjaustilanteita. Myöhemmin molemminpuolisen luottamuksen kasvaessa olen pystynyt lisäämään ohjaamista eri tilanteisiin. Koska olen aloittanut työkokeiluilla ja -harjoitteluilla täysin maallikkona, minulle on tärkeää ollut oppimisessani kysellä ja kysellä ja kysellä vakituisilta ohjaajilta. Olen saanut ohjausta ja kokeilla omaa osaamistani ohjaamalla - mutta vielä tarvitsen paljon oppia ja teoriaa toimimiseni perustaksi.

....

Omat kohtalaisen autoritäärisesti kasvattaneet vanhempani ovat muuttuneet isovanhempina curling-isovanhemmiksi. Toisaalta, heillähän ei ole sitä kasvattamisen velvoitetta kuin lapsen omilla vanhemmilla, ja on hyvä, että lapsella on paikka, jossa häntä huomioidaan ja hänen tietään tasoitellaan yltäkylläisesti.