Opiskelija-rooli.

 Jouduin miettimään edellisen päivän tapahtumien vuoksi omaakin asennetta työssäoppimisessani. Ehkä en ole osannut vielä asettautua opiskelijan rooliin, olen varmaankin mennyt liian työkaveri-menttaliteetilla. Tapani on innostua asioista ja jakaa innostustani muille. Ehkä ihmiset, jotka eivät tunne minua, pitävät sitä "vouhottamisena ja vosottamisena" - vaikkei tarkoitus ole se. Samoin pohdin sitä, miten kysyn asioita työssä ohjaajaltani. Herkästi kerron omia ajatuksiani ja ideoitani ensin, vaikka opiskelijan pitäänee olla se joka ei tiedä ja ohjaajan se joka tietää. Vaikka en ole tätä mieltä - mielestäni aikuiset ihmiset voivat oppia toinen toisiltaan- niin näen, että helpottaakseni top-jaksoa, yritän muistaa esittää kysymykseni niin, että siitä ilmenee kunnioitukseni ohjaajan ammattitaidosta. Ja tottahan se on, enhän minä mitään lasten hoitamisesta ymmärrä, ideani ja luovuuteni ajoittain nousee niin voimakkaasti pintaan ja liian herkästi jaan sen muille. Se, että ohjaajani sattuu olemaan eriluontoinen kuin minä, joiltain osin olemme vastakohtia, tuottaa tietysti välillä minulle hankaluuksia- koen, että ideani tallotaan toinen toisensa jälkeen maahan kun realisti kommentoi optimistia.