työvuoro 14.30-21.30
tavoitteita: viikonloppurytmiin tutustuminen, perushoitoa, kirjaaminen
Tavoitteellinen työskentely olisi tärkeää työssäoppimisen jaksolla. Pitäisi asettaa tarkat tavoitteet päivittäin etukäteen. Minulle oli jo ensimmäisen top-jakson aikana vaikea määritellä tekemiseni etukäteen, ja huomaan sen olevan haasteellista nytkin. Toisaalta tämä voi johtua siitä, että asiakaskunta vaihtelee kohtalaisen nopeaan tahtiin, ja heillä on jokaisella omat erityistarpeensa - etukäteen suunnittelu moneksi päiväksi kerrallaan on lähes mahdotonta. Ainakin minun mielestä. Päädyin tekemään listan tavoitteistani ja määrittelemään työvuoron alussa ko. päivän tehtävät. Lieneekö menee ihan "protokollan" mukaan, mutta mielestäni osaan tarttua erilaisiin tehtäviin oma-aloitteisesti ja laaja-alaisesti. Mieluummin seuraan luettelostani, mitä on vielä opettelmatta, mitä tehtäviä olen suorittanut useaan otteeseen - kuin että tekisi "näön vuoksi" tavoitteet jälkikäteen. Tämä aikuinen opiskelija ei siis mennyt taaskaan kaavaan .... mutta ottaa siitä vastuun, niinkuin kaikesta oppimisestaan.
edit. Nyt ymmärrän miksi minulle on vaikeaa tämä tavoiteasetanta: kaupallisella alalla ei muuta tehtykään kuin budjeteita ja tavoitteita erimittaisille ajanjaksoille. Ilmeisesti käynnissä on totaalinen unohtamisen prosessi näistä stressaantumista aiheuttaneista asioita, taistelen vastaan kynsin ja hampain ;)
Olen luullut, että osaan katsoa asiakasta/potilasta sairauden läpi, ihmisenä. Jouduin käsittelemään tänään jonkinasteisia negatiivisia tuntemuksiani - miettimään miksi koen asiakkaan käyttäytymisen itselleni vaikeana kohdata. Keskustelin asiasta ohjaajan kanssa ja ymmärsin että minun tulisi nähdä käyttäytymisen syy: sairaus ja sen aiheuttamat vaivat. Päätin että yritän löytää aiheen keskusteluun, joka kiinnostaa sekä minua että asiakasta. Löysimme lopujen lopuksi yhteisiä kiinnostuksen aiheita, ja näin sairauden takaa ihmisen. Tämän jälkeen minun oli helpompi auttaa häntä - ihmisenä, ei sairautena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti