keskiviikko 2. helmikuuta 2011

3/23 nostamista, keskustelua, ergonomiaa.

työvuoro klo 7-13
asettamani tavoitteet:
asiakkaiden perushoito (puhtaus, ravinto) 


Tänään pääsin ohjaajani kanssa hyvin liikkeelle, aamutoimissa sain olla avuksi ja seurata vierestä.Opin omasta mielestäni parhaiten niin, että seuraan vieressä toisen työskentely tapaa ja sen jälkeen teen itse ohjatuksi. Ohjaajani antoi neuvon tarttua toimeen heti, muuten huomaan viimeisellä viikolla että olen seuraillut vieressä, enkä tehnyt mitään.

Harjoittelin nostolaitteen käyttämistä, ja se tuntui olevan helppokäyttöinen. Kriittisiä kohtia ovat tietenkin liinojen laitto, niin ettei nostettavalla ole putoamisen vaaraa. Siinä tarvitsen vielä useaan kertaan harjoittelemista ja ohjaajan tarkistamista. Nostolaite helpottaa siirtämisessä, mutta yllättävän paljon tarvitsee siirtämistä pelkän liinan asettelemiseen - ainakin sellaiselle henkilölle joka ei pysty tekemään juuri mitään itse.

Aamupalaa jakaessani sain keskustella erään asiakkaan kanssa, yritin pitää tilanteen mahdollisimman rauhallisena. Kuinka tärkeä taito hoitajalle onkaan se, että paineenkin alaisena osaisi pysähtyä kuuntelemaan, ilman kiireen tuntua. Vaikka monessa tilanteessa odottaa tekemättömiä töitä, ja ajatukset ovat jo seuraavassa tehtävässä. Saimme jutella niitä ja näitä, hän sai purkaa omia ajatuksiaan sairaudestaan. Hän kertoi piirtämisen lattialla istuen helpottavan Parkinssonin taudin aiheuttamaa vapinaa. Olisikohan syynä keskittyminen mieluisaan työhön ja tukipisteiden luoma suuri pinta-ala raajoja vasten?



Tänään kävi ohjaava opettaja, ja saimme ensimmäisen kerran aikaa istahtaa työpaikka ohjaajan kanssa rauhassa alas. Onneksi meille molemmille sopii se, että palaute annetaan heti työn ohessa, samalla kun tehdään. Omaan oppimiseeni liittyy aktiivinen kyseleminen, ja siitä sainkin positiivista palutetta. Ongelmana kun kuulemma saattaa olla se, että opiskelija ei kysele ja työpaikan ohjaaja ihmettelee, mitähän opiskelijan mielessä liikkuu. Työpaikkaohjaajan mielestä aikuisopiskelijan haasteena on tietynasteinen nöyryys ottaa vastaan neuvoja siitä, kuinka asiat voisi tehdä toisin ja hiukan näppärämmin.Toivottavasti minulle ei ole vielä luutunut liikaa vääriä toimintatapoja ....

Ergonomiasta vielä, opiskelijaryhmämme fb-sivuilla muistutettiin toinen opiskelija muistutti omista tukipisteistä ja lordoosin säilyttämisestä. Ne olivatkin unholassa, joten nyt siirtotilanteissa hoen "muista säilyttää luonnollinen lordoosi!" - jospas näillä eväillä ergonomia luonnistuu paremmin .... (apua jumiutuneeseen selkääni sain rosen-hoidosta, sauvakävelystä, vesijuoksusta ja Venäjältä tuodusta lihaksia relaksoivasta Valentin Dikulin voiteesta.)  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti