Tavoitteet: yövuoron tehtäviin tutustuminen
Tähän työvuoroon tuntui kuuluvan tunteita laidasta laitaan. Pelonsekaisen jännityksen nostattamista vilunväreistä yhteisiin naurun hetkiin. Yö jotenkin hurahti nopeasti ohi, väsymyksen hetki neljän, viiden aikohin -mutta pelkoa nukahtamisesta ei todellakaan ollut. Vuoroon kuului yllättävän paljon tehväviä - ja niihin pääsimme "käsiksi" vasta saatuamme viimeisenkin haastavasti käyttäytyvän pienen asiakkaan yöunille.
Pelonsekaista jännistystä yöhön toi huonosti voiva asiakas jonka olo oli ajoittain huono, hengitys pinnallista ja katkoilevaa. Sain tilanteessa muistella opintojen teoriaa kuolevan potilaan hoidosta ja vainajan laitosta, kävimme hoitajan kanssa läpi toimintamallin tässä yksikössä. Asiakkaan hoito ei ollut vielä varsinaisesti saattohoitoa, eikä hänellä ollut virallista DNR-päätöstä. Omaiset olivat kirjanneet tulohaastattelulomakkeeseen hoidoksi annettavan hyvää perushoitoa. Vuorossa ollut hoitaja pohti, kuinka toimisi mahdollisesti elvytystä vaativassa tilanteessa - kysyykö hän asiakkaan luona yöpyvältä omaiselta, joka on lääkäri, elvytetäänkö asiakasta vai elvyttäisikö hän joka tapauksessa, koska DNR-päätös puuttuu ja jättäisi näin vastuun päätöksestä saapuvalle lääkärille. Tässä yksikössä ei yleensä ole kuolevia potilaita, eikä vuorossa ollut hoitaja ollut koskaan laittanut vainajaa -joten yöllinen vilunväreitäkin aiheuttanut pohdinta lienee inhimillistä.
Kaikki muut pienet yölliset rutiinit tuntuvat tämän asian rinnalla niin pieniltä ja mitättömiltä, oppimiskokemuksena tämä oli tärkeä ja mielenpainuva. Onneksi sain olla vuorossa rauhallisen, ammattiansa kunnioittavan lähihoitajan kanssa. Opin, ettei kaikkea tarvitse tietää -tärkeää on että erilaisissa tilanteissa uskaltaa tunnustaa tietämättömyytensä ja pienuutensa, ja ottaa asioista selvää ja oppii erilaisista tilanteista.
Valvo kanssani - saattohoito-opas omaisille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti