Arvostan top-jakson ohjaajani, jolta sain tänään rakentavaa palautetta. Olen huomannut, että monelle on hyvin vaikeaa antaa rakentavaa palautetta - mutta nyt toinen ohjaajani päivän päätteksi osasi palautteen antamisen hampurilaismallin mukaan. Kyse oli asiakkaiden kuntoutumisen tavoitteista, kuinka ne pitää kirkkaana mielessään liikaa puolesta tekemättä. Siinäpä sitä, haastetta: muistaa jokaisen nuoren tavoitteet ja toimia asetettujen kuntoutumisen tavoitteiden mukaan.
Oppimisen askelissa olen niin alussa, niin alussa - huomasin taas tänään. Kuinka tärkeää kuntouttamisessa, erityisesti psykososiaalisessa, tuntea asiakas/asukas, rakentaa luottamussuhde ohjaajan ja asiakkaan välillä. Olla ohjaaja, pitää sopivasti rajoja ja riittävästi välittämistä. Ei ole helppoa, ei ole - tätä pohtiessa olo on pieni ja noviisi, kuinka kauan oppimiseen meneekin. Tämän päiväisten keskustelujen ja huomioiden perusteella ei tiedä, mitä voisi kirjoittaa oppineensa. "Mitä vanhemmiksi kasvetaan, sitä tyhmemmäksi muututaan ...." laulaa Anssi Kela - ja se on niin totta.
Työyhteisö missä olen töissä, on loistava! Juuri tällaiseen: hauskaan, huumorintajuiseen, ideoivaan, hulvattomaan mutta ammatilliseen tiimiin haluaisin töihin!
ps. kuntoutussuunnitelma -DONE.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti