Kevät tuntuu juoksevan hurjaa vauhtia kohden kesää. Sinällään oikein sopivaa, mutta viimeistä top-jaksoa edeltävät tentit ja kirjalliset tehtävät juoksevat deadlineaan kohti yhtä nopein askelin. Ja ettei yhtälö olisi yhtään helpompi, lähihoitaja-opiskelija on saanut mielenkiintoisen keikkapaikan, ja tulevia viikonloppuja tullee vietettyä töissä.
Sinällään työssä käyminen varmaan on hyvä asia monelta taholta katsottuna, mutta se voinee vaikuttaa opintoihin. Itse olen pitänyt sen rajan nyt, etten mene koulupäivinä töihin - ainoastaan viikonloppuna. Nyt pitäisi siis arki-illat pyhittää opiskelulle, tentiin lukuun ja kirjallisiin pohdintoihin. Onneksi tehokkuus niihinkin löytyy viimetingan paineessa.
Kuntoutuksen tukemisen jakso on ihanan mielenkiintoinen sekametelisoppa. Opintojen aiheet kursseilla ovat sopivasti päällekkäin, aina ei tiedä millä kurssilla istuu ja mitä aihetta opiskelee. Aiemmissa opinnoissa on ollut mielestäni selkeämmät rajat, kokonaisuudet on ollut enemmän toisistaan eriytettävissä - vaikka hoitamisestahan kaikessa tässä on kysymys. Kuntotuksen tukemisen kurssit vaan tuntuvat menevän suloisesti sekaisin -toivottavasti niin ei käy opiskelija-pololle =)
Päihde- ja mielenterveysongelmaisen asiakkaan kuntoutumisen kurssilla minulle on vahvistunut oma valintani mtp-koulutusohjelmasta. Tunnit ovat mielenkiintoisia, aiheet keskustelua ja ajatuksia herättäviä. Toisaalta, koko tämä jakso on ollut ryhmänä mielenkiintoinen, ehkä olemme ryhmänä toteuttamisvaiheessa - ja pian hajoamme top-jaksolle, kesälomalle ja eri ryhmiin seuraavana lukuvuonna. Miten se tämä aika näin juokseekin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti