Tällaiseen työpaikkaan ehdottomasti haluan: kaksi tunnin kävelylenkkia, toinen sauvoilla verkkaisempaan tahtiin ja toinen karkkiostoksille melkein juoksujalkaa. Tähän kun lisätään vielä esimerkkiruokailun annostellut ruoka-annokset, niin teoreettiset mahdollisuudet laihtumiseen olisivat hyvät. Kun joku vielä kotona huolehtisi annosten koosta, ja välipalojen terveellisyydestä. Näiden huomioiden perusteella mietinkin, miten voin itse ylipainoisena ihmisenä puhua ruokavalion terveydestä ja normaalipainon ylläpitämisestä ..... kääk. Onnekseni kuitenkin olen liikkuva lihava .... jospa joskus hiukan pienempi.
Ohjaajani perusteli omia ohjaamisen menetelmiään sillä, että pitäisi aiheuttaa jonkinlaista häpeän tunnetta että asiakas motivoitusi esimerkiksi jättämään päiväunet pois, syömään rauhallisemmin, liikkumaan enemmän jne. Minusta moinen tapa, teoria tuntuu hiukan arveluttavalta, enkä toki itse aio tällaiseen nöyryyttävään ohjaamisen tapaan oppia. Uskoisin juuri häpeän tunteen aiheuttavan monenlaisia ongelmia psyykkiselle tasapainolle - näin luulen. Mutta ehkä tämä sopii miespuoliselle ohjaajalle, jolla näyttää olevan auktoriteettia nuorten keskuudesssa, minusta se ei hyvältä ja mukavalta näytä ja kuulosta.
Erittäin tyytyväinen olen tämän päivän ohjaamiseen, sain ohjata nuorta, jonka aloitekyvyssä on ongelmia. Hän myös jumiutuu herkästi toimissaan, kuten esimerkiksi esiliinan kiinnipanossa. Sain ohjata keittiötöitä, pyykin viikkausta - ja mielestäni se luonnistui hyvin. Yritän saada poikaan myös kontaktia muutoinkin, juttelin hänen kanssaan ja pelasin Kimbleä. Mielestäni ohjaamisen ja kuntoutumsien tukemisen perustana on ensin hyvä vuorovaikutussuhde ja luottamus ohjaajan ja asiakkaan välillä, vasta tämän jälkeen kaikella yhdessä tekemisellä on kuntoutumisen kannalta jotain vaikuttavuutta. Oma tapani on alkuun olla vähemmän tiukka, tutustella - tiukemman ja vaativamman tavan otan käyttöön tutustelun jälkeen. On ollut hyvä huomata se, että pystyn siihen, rajojen asettamiseen asiakkaalle. Juuri tämä on ollut minulle alkuun vaikeaa, tilanteissahan tulee yleensä mielipahaa ja vastustusta. Mutta hiljalleen ymmärrän sen, että tämä on juuri nuoren kuntoutumisen kannalta tärkeää.
perjantai 6. toukokuuta 2011
torstai 5. toukokuuta 2011
6/15 aikatauluttamista, pienuutta ja selkeyttä
Työssäoppimisen jaksolle minulla on kahden opintoviikon verran hyväksilukuja. Olen tehnyt harjoitteluja ja sijaisuuksia juuri tällaisissa kuntoutumisen tukemisen paikoissa - joten koen että näytön kannalta kaksi viikkoa kestävä top-jakso on riittävä. Mutta kirjalliset työt, näyttö- ja kuntoutussuunnitelma tuleva hiukan liian nopeaan tahtiin. Toisaalta, olen aina juuri viimetinka ihminen - yhtä lailla olisin palauttanut näyttösuunnitelmani viimeisenä mahdollisena hetkenä myös pidemmän top-jakson aikana. Jos top-paikan rutiinit ja asiakkaat eivät olisi olleet aiemmin tuttuja, hyvin haastavaa olisi suunnitelmien tekeminen ollut.
Pienuutta tunsin tänään ohjaamisen toimessani - kuinka kauan kestääkään oppia käytännössä ohjaamisen taito! Vuorovaikutustaidot ja tilanteiden lukutaito tulee hiljalleen, kun oppii tuntemaan asiakkaat ja toimimaan yhteistyössä toisten työntekijöiden kanssa. Mielestäni osaan perusohjaamista, mutta niiden toimintojen määritteleminen, jotka kuntouttavat asiakasta - sepäs vaikeaa onkin. Päivittäisessä työssä pitäisi jokaiselle ohjaamiselle tai rajoittamiselle olla jokin peruste - miksi juuri toimin näin. Minun tulisi tietää, mikä edes'auttaa asiakkaan kuntoutumista tai toimintakyvyn ylläpitämistä. Ohjaajani kertoi, että tämä oppiminen tapahtuu käytännön työtä tekemällä, asiakkaiden tuntemisen lisääntyessä. Vuorovaikutustaitoja ja niiden hyödyntämistä kuntoutumisen tukemisessa ei opi koulunpenkillä - sitä, kuinka oma persoonallinen minä tukee kuntoutujan arjen toimintoja.
Pyysin saada ohjata kuntoutussuunnitelman asiakasta kastikkeen teossa. Kerrottiin, ettei hän välttämättä osaa hämmentää kastiketta - mutta yllättävän hyvin hän mielestäni tilanteessa toimi. Vaikka valkosipulinkynnen kuoriminen oli vaikeaa, hän yritti ja osasi pyytää minulta sitten apua. Kastikkeen sekoittaminen ja jälkien siistiminen onnistui hyvin - muistin antaa positiivista palautetta! Yhtä tärkeää mielestäni ohjaamisen rinnalla on havainnointien teko, se kuinka paljon hän tarvitsee apua ja mistä hän suoriutuu itsekseen.Ohjaajat kertoivat, että vasta muuttaneen asiakkaan toimintakykyä tulisi testata esimerkiksi niin, että hänelle antaa monta perättäistä ohjetta tehtävän suorittamiseen. Ohjaajana pitäisi huomioida, kuinka asiakas pystyy käsittelemään tietoa, mikä hänen ymmärtämisen taso on ja pystyykö hän toimimaan pitkäjänteisesti.
Minusta on haasteellista löytää se tapa ja taso, millä keskustelen lievästi kehitysvammaisten nuorten kanssa. Etten aliarvoi heidän ymmärrystään, mutta tulen myös ymmärretyksi. Normaalisti puhun paljon, nopeastikin - nyt minun pitää harjoittaa selkeän puhumisen taitoa, kuuntelemista ja ymmärtämisen tason tarkistamista. Siinäpä sitä, haastetta ja oppimisen paikkaa kerrakseen. Ehkei oppi tähän päähän vielä tartu tältäosin näiden päivien aikana ... mutta kyllä sentään olen oppinut hieman hidastamaan puhumisen tahtia ja vähintään miettimään selkeitä lauseita ja sanoja.
PS. näyttösuunnitelman ensimmäinen ja toinen versio palautettu =)
Pienuutta tunsin tänään ohjaamisen toimessani - kuinka kauan kestääkään oppia käytännössä ohjaamisen taito! Vuorovaikutustaidot ja tilanteiden lukutaito tulee hiljalleen, kun oppii tuntemaan asiakkaat ja toimimaan yhteistyössä toisten työntekijöiden kanssa. Mielestäni osaan perusohjaamista, mutta niiden toimintojen määritteleminen, jotka kuntouttavat asiakasta - sepäs vaikeaa onkin. Päivittäisessä työssä pitäisi jokaiselle ohjaamiselle tai rajoittamiselle olla jokin peruste - miksi juuri toimin näin. Minun tulisi tietää, mikä edes'auttaa asiakkaan kuntoutumista tai toimintakyvyn ylläpitämistä. Ohjaajani kertoi, että tämä oppiminen tapahtuu käytännön työtä tekemällä, asiakkaiden tuntemisen lisääntyessä. Vuorovaikutustaitoja ja niiden hyödyntämistä kuntoutumisen tukemisessa ei opi koulunpenkillä - sitä, kuinka oma persoonallinen minä tukee kuntoutujan arjen toimintoja.
Pyysin saada ohjata kuntoutussuunnitelman asiakasta kastikkeen teossa. Kerrottiin, ettei hän välttämättä osaa hämmentää kastiketta - mutta yllättävän hyvin hän mielestäni tilanteessa toimi. Vaikka valkosipulinkynnen kuoriminen oli vaikeaa, hän yritti ja osasi pyytää minulta sitten apua. Kastikkeen sekoittaminen ja jälkien siistiminen onnistui hyvin - muistin antaa positiivista palautetta! Yhtä tärkeää mielestäni ohjaamisen rinnalla on havainnointien teko, se kuinka paljon hän tarvitsee apua ja mistä hän suoriutuu itsekseen.Ohjaajat kertoivat, että vasta muuttaneen asiakkaan toimintakykyä tulisi testata esimerkiksi niin, että hänelle antaa monta perättäistä ohjetta tehtävän suorittamiseen. Ohjaajana pitäisi huomioida, kuinka asiakas pystyy käsittelemään tietoa, mikä hänen ymmärtämisen taso on ja pystyykö hän toimimaan pitkäjänteisesti.
Minusta on haasteellista löytää se tapa ja taso, millä keskustelen lievästi kehitysvammaisten nuorten kanssa. Etten aliarvoi heidän ymmärrystään, mutta tulen myös ymmärretyksi. Normaalisti puhun paljon, nopeastikin - nyt minun pitää harjoittaa selkeän puhumisen taitoa, kuuntelemista ja ymmärtämisen tason tarkistamista. Siinäpä sitä, haastetta ja oppimisen paikkaa kerrakseen. Ehkei oppi tähän päähän vielä tartu tältäosin näiden päivien aikana ... mutta kyllä sentään olen oppinut hieman hidastamaan puhumisen tahtia ja vähintään miettimään selkeitä lauseita ja sanoja.
PS. näyttösuunnitelman ensimmäinen ja toinen versio palautettu =)
maanantai 2. toukokuuta 2011
5/15 rakentavaa palautetta, oppimisen avaruutta
Arvostan top-jakson ohjaajani, jolta sain tänään rakentavaa palautetta. Olen huomannut, että monelle on hyvin vaikeaa antaa rakentavaa palautetta - mutta nyt toinen ohjaajani päivän päätteksi osasi palautteen antamisen hampurilaismallin mukaan. Kyse oli asiakkaiden kuntoutumisen tavoitteista, kuinka ne pitää kirkkaana mielessään liikaa puolesta tekemättä. Siinäpä sitä, haastetta: muistaa jokaisen nuoren tavoitteet ja toimia asetettujen kuntoutumisen tavoitteiden mukaan.
Oppimisen askelissa olen niin alussa, niin alussa - huomasin taas tänään. Kuinka tärkeää kuntouttamisessa, erityisesti psykososiaalisessa, tuntea asiakas/asukas, rakentaa luottamussuhde ohjaajan ja asiakkaan välillä. Olla ohjaaja, pitää sopivasti rajoja ja riittävästi välittämistä. Ei ole helppoa, ei ole - tätä pohtiessa olo on pieni ja noviisi, kuinka kauan oppimiseen meneekin. Tämän päiväisten keskustelujen ja huomioiden perusteella ei tiedä, mitä voisi kirjoittaa oppineensa. "Mitä vanhemmiksi kasvetaan, sitä tyhmemmäksi muututaan ...." laulaa Anssi Kela - ja se on niin totta.
Työyhteisö missä olen töissä, on loistava! Juuri tällaiseen: hauskaan, huumorintajuiseen, ideoivaan, hulvattomaan mutta ammatilliseen tiimiin haluaisin töihin!
ps. kuntoutussuunnitelma -DONE.
Oppimisen askelissa olen niin alussa, niin alussa - huomasin taas tänään. Kuinka tärkeää kuntouttamisessa, erityisesti psykososiaalisessa, tuntea asiakas/asukas, rakentaa luottamussuhde ohjaajan ja asiakkaan välillä. Olla ohjaaja, pitää sopivasti rajoja ja riittävästi välittämistä. Ei ole helppoa, ei ole - tätä pohtiessa olo on pieni ja noviisi, kuinka kauan oppimiseen meneekin. Tämän päiväisten keskustelujen ja huomioiden perusteella ei tiedä, mitä voisi kirjoittaa oppineensa. "Mitä vanhemmiksi kasvetaan, sitä tyhmemmäksi muututaan ...." laulaa Anssi Kela - ja se on niin totta.
Työyhteisö missä olen töissä, on loistava! Juuri tällaiseen: hauskaan, huumorintajuiseen, ideoivaan, hulvattomaan mutta ammatilliseen tiimiin haluaisin töihin!
ps. kuntoutussuunnitelma -DONE.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)