Tänään hankin itselleni Kirjan. (Lönnqvist, Henriksson, Marttunen, Partonen (toim.): Psykiatria.) Ihan sormet syyhyää, mieli innolla odottaa siihen syventymistä. Ehkä lähihoitaja opintoihin liiankin laaja - mutta, mutta ... KIINNOSTAVA! Ensimmäinen konkreettinen merkki siitä, että mielen hoitajaksi olen matkalla, hiljalleen. (Kirja oli muuten Duodecimin alennuksessa Suomalaisessa kirjakaupassa - lähtöhintahan on hulppeat 119 €, nyt sen sai hilkkua vailla 90 eurolla.)
Tänään sain muuten puettua sanoiksi sen, miksi juuri tämä mielen hoitaminen tuntuukin niin vaikealta - entiseen ammattiini verrattuna. Silloin tiesi tarkalleen sen minkälainen maali laitetaan minkälaiseen pintaan, nyt tuntuu siltä että kaikenlaisiin pintoihin voi käyttää kaikenlaisa maaleja - kaikki tavat käy! ( Tietenkin ammatillisuus huomioiden) Siis, tulen tekemään töitä omalla persoonallani, omalla tavallani. Kunhan vain opinnot ja käytännössä oppiminen antavat varmuutta siihen, että luotan omaan tapaani tehdä ja hoitaa. Vai onko epävarmuus oleva aina läsnä, mielenterveystyössä ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti