Takakannen teksti väitti: " ... kirjaa lukee kuin jännitys romaania" - ja väite osottaitui todeksi. Vaikka osaa tekstiä ei täysin ymmärtänyt, harppomalla nämä osiot yli lukeminen oli kiinnostavaa. Erityisesti itse pidin potilas caseista ja niihin liittyvistä pohdinnoista - psykoosien oireilut avautuivat konkreettiselle tasolle.
Itseasiassa luin useampaa alan kirjaa viikonlopun aikana, yksi oli opintoihin liittyvä kirjatehtävän Torey Haydenin Auringonkukkametsä. Olen lukenut Toreyn kirjoja aiemmin, tämä oli ensimmäinen joka ei kertonut hänen työstään lasten ja nuorten kanssa. Tehtävässä mm. pohditaan omia heränneitä tuntemuksia ja omaa oppimista teoriaa hyödyntäen. Kirjan dramaattinen tapahtuma yllätti minut täysin; samanlainen pysähdys kohtaisi oikeassa elämässä vastaanvanlaisessa tilanteessa.
Viikonlopun kirjoihin kuului myös Holmberg, Hirschovits, Kylmänen, Agge: Tämä potilas kuuluu meille - sairaanhoitaja tekee mielenterveys- ja päihdetyötä. Mielenkiintoiselta tämäkin kirja vaikutti, aiheita oli mm. riippuvuus ilmiönä, mielenterveys- ja päihdepotilaan hyvä hoitoympäristö, psykoottisen potilaan auttaminen psykiatrisessa hoitotyössä, kun on pakko hoitaa pakolla, työnohjaus hoitotyön voimavarna. Yllättävää oli se, ettei kirjassa mainittu moniammatillisissa työryhmissä työskentelevistä lähihoitajista mitään, muut ryhmän fysioterapeutista lääkäriin oli mainittuna kyllä Tietääkseni lähihoitajia työskentelee myös psykiatrisessa hoidossa, ihmettelen kyllä ko. artikkelin antamaa kuvaa työryhmästä.
... olenkohan minä kenties eksynyt
väärälle hyllylle kirjastossa?
pitäisikö suutarin pysyä lestissään....
ja lähihoitajaopiskelijan luettava ammattikoulutustaan vastaavaa kirjallisuutta?
=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti