työvuoro klo 13-21
asettamani tavoitteet:
tutustun tiloihin, tiimiin, päiväohjelmaan ja asiakkaisiin. seuraan työntekemistä, työtapoja.
Sain aloittaa ensimmäisen harjoittelupäivän suoraan toiminnalla. Omalla työpanoksellani olin osittain mukana vahvuudessa, tekemistä siis riitti. Suunnittelemani hiljalleen tutustuminen olikin sekoittavan hektinen alku. Toisaalta, pidän toiminnasta ja tekemisestä - toisaalta haluaisin olla oppijana ja opiskelijana. Ohjaajani oli tänään vapaalla, sujuvasti kuljin toisen työntekijän parina ja osittain itsenäisestikin.
Hoitajat totesivat päivän olevan hektinen - ja sekava kuva päivän päätyttyä jäi minullekin. Yksikössä käytetään paljon sijaisia, asiakkaiden vahvuuksien vaihdellessa hyvinkin nopeaan tahtiin. Tänään iltavuorossa oli sijainen, jonka äidinkieli ei ole suomi. Miten haasteellista on kommunikointi niin hoitajien kuin asiakkaiden välillä? Mielestäni hoitoalalla tulisi hallita yhteinen kieli, väärinymmärrykset voivat kohtalokkaita. Tosin tulevaisuudessa ei suomea äidinkielenään puhuvia potilaita tulee olemaan enemmän, joten toisaalta on hyvä että maahanmuuttaja tms. taustaisia henkilöitä koulutetaan hoitoalalle. Asiassa lienee hyvät ja huonot puolensa.
Olin ajattellut, että ergonomia on hyvinkin tärkeää siirrellessä aikuisia potilaita. Tänään huomasin (ja selässäni tunsin) että kuinka ergonominen työtapa onkaan tärkeää ja haasteellista nostellessa (ei siis siirtäessä) 5 vuotiasta, itseään jäykistävää lasta pyörätuolista lattialle, sängystä pyörätuoliin. Olin unohtanut painopisteen ja lordoosin säilyttämisen -ehkä nyt muistan paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti