Kevättä kohden mennään,
tänään aloitimme kevätlukukauden.
Rentouttava loma takana,
sopivasti olemista ja nollaamista,
sekä muutama työkeikauspäivä.
Hienoa huomata, että olen jo oppinut jotain syksyn aikana
-ikäänkuin hieman ammatillisempi ote työhön. Ehkä enemmän ymmärtämystä ohjaamisesta ja hoitamisesta. Ehkä hiukan kriittistäkin havainnointia.
Keikkatöillä on tietenkin omat vaaransa, etteivät vie mennessään.
Ryhmässämme on niitäkin, jotka ovat aiemmissa opinnoissaan tehneet sijaisuuksia,
ja jääneet töihin epäpätevänä. Opintojen eteneminen näin viivästyy ja pahimmillaan katkeaa - ja mahdollisuutta vakituiseen työsuhteeseen ei ole.
....
Vietin mukavan uudenvuodenvaihteen töissä. Raketit ammuttiin klo 18. Tanssimme yksikön käytävillä, pyörätuolia pyöritellen, nautimme limsat ja popcornit musiikin pauhatessa - kunnon juhlameininkiä ja aitoa iloa pienistä asioista - ilman päihteitä. (jos rauhoittavaa lääkitystä ei lasketa)
Kuinka tärkeää on ohjaajana antaa asukkaille hyviä hetkiä, elämyksiä. Ihmisille, jotka viettävät pääasiallisesti aikansa niiden ankeiden seinien sisäpuolella. Ihmisille, joilla ei välttämättä käy yhtään vierasta. Ihmisille, jotka ovat sairaita tai jollain mittapuulla mitattuna vajaita - mutta kuitenkin tuntevia ihmisiä. Ihan niinkuin sinä ja minä. Yhtä arvokkaita.
....
Empatiaa voi oppia. Niin meille opetettiin. (voin toistaa itsenäni, kirjoittaa samasta asiasta toistamiseen - mutta tämä on ollut tärkeimpiä sisäistämiäni asioita opinnoissani)
Syrjäytyneen ihmisen kohtaamisessa, hoitamisessa ajatus siitä, että hän voisi olla joku läheinen tai kenties minä itse - miten haluaisin silloin hoidettavan ja kohdattavan? Tämän ajatuksen eteen opettaja minut toi, ja se on avannut ymmärrystä empatiaan. Kuinka kaikki ei välttämättä ole meidän käsissä; tukiverkkojen, työn tai taloudellisen turvan hävitessä - kenen mielenterveys sen kestää? Hoidettavana oleva syrjäytynyt ihminen voi olla olosuhteiden ja epäonnekkaiden tapahtumien uhri. Hänellä on yhtälailla oikeus hoitoon ja huolenpitoon.
Jos tämän itselleni hoitajana sisäistän, toimin sen mukaan
-olen oppinut paljon.
Niin totta, empatia on paras työväline, kunhan muistaa suojata itsensä, pitää kuitenkin omat rajanasa, sillä liialla myötätunnolla on myös varjopuolensa, myötätuntouupumus, sijaistraumatisoituminen. Auttajan varjo. Ammattitauti.
VastaaPoistaIhmmissuhde- ja hoitotyön tekijät joutuvat tasapainoilemaan sopivan myötätunnon määrän kanssa. Tärkeää on muistaa (työntekijän) pitää huolta myös itsestään, ei vain muista.
Mutta, olen sitä mieltä, että mielummin liikaa empatiaa kuin kyynisyys, joka myös on ammattitauti.
Ja totta - kuka tahansa voi koska tahansa olla itse avun tarpeessa, se on tärkeä huomio, hyvä muistaa.
Oho, tulipa pitkä kommentti!