Oma varhaisin muistikuva hoitamisen "ergonomiasta" siintää ensimmäisiin kesätyöpaikkoihin sairaalassa. Ergonomia saa hyvinkin olla tässä sitaateissa: potilas soitti kelloa ja menin käymään huoneessa - hän halusi portatiiville. Kävin pyytämässä itselleni työparia kaveriksi nostamaan potilasta astialle, mutta kahvihuoneen hoitajat sanoivat potilaan joutavan odottamaan kunnes heidän kahvinsa on juotu loppuun. Nuori kesätyöläinen mielessänsä sisuuntui ja meni ja nosti potilaan itse astialle. Ajattelin silloin, että jos minulla olisi itselläni vessahätä, haluaisin sinne pikimiten. Tilanteessa varmaankin reilusti nostin potilaan, en liene osannut hyödyntää hänen omia voimavarojaan. Tilanteessa tapahtui siis kaksi virhettä - mutta kumpi oli pienempi, potilaan kannalta?
Olen yrittänyt opetella ymmärtämään luontaisia liikemalleja, siis perusliikuntaa. Huomaan havainnoivani sitä, miten nousen sängystä tai tuolilta ylös. Tämä luontainen tapa liikkua tulisi siirtää potilaiden liikkumisen avustamiseen, hyödyntäen heidän omia voimavarojaan tekemättä liikaa puolesta. Oman ergonomisen työtavan löytäminen vaatinee työtunteja ja harjoitusta - tekemistä, tekemistä ja taas kerran tekemistä. Minulle kriittisiä kohtia ovat käyntiasento, joustaminen, painonsiirto, lordoosin säilyttäminen sekä selän asento. Ehkä tärkeintä on kuitenkin kiinnittää huomiota siirtämiseen - oma tapa löytyy harjoituksen kautta. Käytännön harjoitukset toisten opiskelijoiden kanssa olivat kyllä opettavaisia ja hauskojakin. Toivottavasti työssäoppimisen jaksolla pääsee kokeilemaan käytännössä siirtämistä ja toivottavasti siellä ohjaus on ajantasaista.
Ergonomia työssä on toki muutakin. Itse heräsin pohtimaan työilmapiirin merkitystä työlle - ergonomiaa sekin. Kuinka ryhmän positiivinen ja kannustava työote helpottaa raskastakin työtä. Entä ergonomiset työajat? Onko 12 tuntiset työpäivät ergonomisia? Jaksaako hoitaja hoitaa täyspainoisesti 12 tuntia, yleensä kiireessä ja paineen alaisena?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti