Näyttöviikko herätti minussa ristiriitaisia tunteita, ehkä johtuen siitä, etten tiennyt miten näyttäminen käytännössä tapahtuu. Näytönvastaanottajan vaihtuminen lastentarhanopettajasta lastenhoitajaksi vapautti minut suorittamaan näyttöviikon ikäänkuin olisin yksi työntekijöistä. Itseasiassa näyttöviikko oli positiivinen kokemus, sain toimia oma-aloiteisesti, aktiivisesti - olla yksi toimija muiden joukossa.
Näyttösuunnitelma toimi ohjaavana, päivittäin kirjasin itselleni ylös mitä olin tehnyt ja mitkä osiot suunnitelmastani on toteutunut. Samalla sain miettiä mitä osa-alueita oli vielä näyttämättä, ja suunnitella niiden toteuttamista. Itse halusin toimia mahdollisimman normaalisti, en kehitellyt teennäisiä tilanteita. Historian ja teorian osuudet jätin suosiolla näyttökeskusteluun, en kehitellyt asiasta kahvihuonekeskusteluja koska en olisi sitä tehnyt normaalissa työelämässäkään. Itse en perustellut koko ajan tekemääni näytönvastaanottajalle, sekin olisi tuntunut minusta teennäiseltä. Tosin joskus saatoin kevennyksenä heittää mennessäni laittamaan kurahousuja järjestykseen että hoidan päiväkodin esteettisiä tekijöitä =) Näytönvastaanottaja kertoi seuraavansa toimintaani suunnitelman perusteella, vertaavansa siihen olenko näyttänyt siinä suunnittelemani osiot.
Verrattuna top-jaksoon näyttöviikolla olin varmempi omasta toiminnastani. Ehkä toimintaa helpotti ajatus siitä että teen työni niin hyvin kuin pystyn, enempäähän en voi. Lisäksi ryhmäämme tullut sijainen, joka olisi luku sinänsä kaikessa ammattitaidottomuudessaan (minäkin osasin toimia ammatillisemmin kuin hän), nosti "osakkeitani" ja samalla itseluottamustani.
Voisinko olla töissä päiväkodissa? Lasten kanssa työskentely on kiinnostavaa, haluaisin kehittää itseäni kasvattamisen ja ohjaamisen toiminnoissa. Liian suuret lapsiryhmät, liian pienet tilat ja päiväkodin meteli - siinä syitä, miksi suuntautumisvaihtoehdokseni ei tule lapset ja nuoret. Lastenhoitajien ja lastentarhanopettajien kanssa keskustelu vahvisti mielipidettäni, tosin he kertoivat myös jaksavansa työtä lapsien takia.
olipa hienoa että löysin blogisi. Olen itse lähihoitajaopiskelija, alussa vasta. Työssäoppimisjakso päiväkodissa tai vastaavassa alkaa 17.1.2010. Jännittää, pääasiallisesti siitä syystä että en ole juurikaan ollut tekemisissä lasten kanssa. Tilastollinen ihme jos ottaa huomioon ikäni, täytän 50.
VastaaPoistaKoska saat tietää miten näyttökokeen kanssa kävi? Ainakin olit valmistautunut huolella. Lycka till.
Omat kokemukseni lapsista rajoittui myös hyvin vähiin, omaan 15 vuotta nuorempaan siskoon ja sisarusteni lapsiin. Hyvin vihreänä siis päiväkodin osastolle astelin. Mutta lapsethan ovat helpoin tapaus, kunhan on itse aidosti heistä välittävä.
VastaaPoistaNäyttökeskustelu meni hyvin, se ei ollut ollenkaan niin pelottava tilaisuus kuin olisi luullut. Samoja kokemuksia oli myös muilla ryhmämme jäsenillä.
Vaikka sinällään minusta nämä TOP-jaksot ohjauksineen (lähinnä koskien päiväkodin ohjaajaa) näyttöjen suorittamiset ja arvioimiset asettavat opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan. Ohjauksien laadussa ja näyttökeskustelun suorittamisessa on ainakin meidän ryhmässämme ollut laatueroja.
Kiitos sinulle kommentoinnista, toivottavasti jatkossakin saamme keskustelua aikaiseksi =)