Lukukausi on päättynyt, edessä joulu"loma"  (= lähes työntäyteinen) ja tammikuussa aloitamme 11 viikkoa kestävän työssäoppimisen jakson erilaisissa psykiatrisen hoidon osastoilla. Itse menen suljetulle osastolle. Siellä potilaina on psykoottistasoisesti sairastuneita, tutkimus-, hoito- tai kuntoutusjaksollaan. Käyn tutustumassa osaston ensiviikolla etukäteen, niin että hiukan etukäteen tiedän missä työssäoppimisen aloitan. Itselläni on hämärässä muistissa yksi käynti suljetulla osastolla, kävimme katsomassa ystäväni äitiä - mutta muistikuvat tapahtumasta ovat hyvin hämärät. Itse odotan tätä harjoittelua mielenkiinnolla, vaikka en usko että tuleva työpaikkani tulee olemaan sairaalaympäristössä. Olisi tietysti hienoa, jos tämä top-jakso muuttaisi ajatuksia ja löytäisin itsestäni "uusia ulottuvuuksia".

Syksy on ollut opintojen suhteen hyvin mielenkiintoinen. Kirjallista tuotosta tänne blogiin ei ole juurikaan tullut, olen kokenut omien kokemuksieni ja tuntemuksieni olevan niin henkilökohtaisina. Alkusyksyn "kelluvan keskustelun ja  itsensä havainnoinnin" jakson jälkeen saimme tiukan paketin psykiatrista teoriaa - en ole aivan varma, onko kaikki jo jotenkin jäsentynyt mieleeni. Pääosin tuntuu siltä, että asiat on hiukan järjestymättöminä ja vaatinevat vielä useaan otteeseen palaamista luentomuistiinpanojen ja Mielenterveyshoitotyö -kirjan pariin. Pidän syksyn tärkeimpänä antina itselleni tietynlaista kasvamista hoitajana - ja siinä sivussa ihmisenäkin. Olen löytänyt itselleni työvälineitä ihmisten kohtaamiseen, niin työssäni kuin siviilissäkin. Hyvin on kasvuntäyteinen ollut tämä syksy - toivottavasti kasvu jatkuu niin ihmisenä kuin hoitajana.

Olen joutunut pysähtymään tänä syksynä useaankin otteeseen omiin ajatuksiini ja omaan tapaani kohdata ihmisiä ja tilanteita. Näissä olen joutunut etsimään tapoja selviytyä ta selvittää tapoja toimia henkisesti kevyemmin keinoin... (hmmm... mitäkän tuokin nyt sitten tarkoittaa?) Joka tapauksessa, olen tavoitellut itselleni tavallaan tietynlaista keveyttä asioiden kohtaamiseen ja toisaalta syvyyttä - ja tämän tavoittelu lienee jatkuu, jatkuu, jatkuu ....

Oppimisen kannalta olen kokenut tärkeäksi syksyn aikana lukemani kirjat. Olen lukenut niin psykologisia fiktiivisiä romaaneja kuin alan muutakin kirjallisuutta. Vaikka välillä tuntuu että osa menee ymmärryksen yli, uskon kuitenkin siihen että jotain on päähänkin jäänyt. Yritän ennättää päivittää kirjallisuuslistan ajantasaiseksi. Ehkä nyt joululoman aikana luettavaksi tulee portfolioon liittyvää kirjallisuutta, pitäisihän sen työstäminen aloittaa hiljalleen.

On ollut hienoa huomata se, kuinka opinnot ovat todellakin vaikuttaneet tapaani tehdä töitä, kohdata asiakkaita sijaisuuksiani tehdessä tämän syksyn aikana. Ehkä parhaiten oma kasvu näkyy juuri näissä työtilanteissa. Nyt kun olen hieman saanut varmuuttakin, uskallan hiljalleen käyttää omaa persoonaani myös työssä - olla juuri se Minä: nauravainen, räiskyväinen, huumorintajuinen, iloinen minä myös hoitajana/ohjaajana. Syksyllähän olen tehnyt paljon keikkaa kehitysvammaisten lasten tilapäishoidossa - ja vaikka en koe olevani parhaimmillani lasten kanssa - on työ ollut hyvin mielenkiintoista ja opettavaista. Olenpa muuten tehnyt elämäni ensimmäiset yövuorotkin, ja selvisin niistä nukahatamatta!

Tietynlaista haikeuttakin on ilmassa syksyn lukukauden päätyttyä - ryhmämme yhteisiä tunteja on enää muutama jäljellä. On ollut hienoa huomata että syksyn alussa kahtia jakautunut ryhmä (nuoret/aikuiset) on kehittynyt yhdeksi ryhmäksi, joka on yhdessä oppinut ja opiskellut. Top-jaksomme aikana meillä on muutama yhteinen tunti - siinä onkin sitten yhteiset opinnot tältä ryhmältä. Osa meistä valmistuu (ehkä) heti näytön jälkeen, osalla opintoja on vielä 10 opintoviikon verran huhti-toukokuussa. Itse toivon valmistuvani huhtikuun alussa, mikä tavallaan hirvittääkin: pitäisihän minun olla silloin valmis hoitaja! Tai, näin lienee ajattelevat jotkut -minun mielestäni varsinainen oppiminen alkaa vasta työelämään astuessani. Oppiminen jatkuu läpi elämän :  mitä enemmän oppii, sitä vähemmän tajuaa tietävänsä.

... rauhallinen 

olkoon 

joulusi ! 

Kuva Oulun Tuomiokirkosta,

Johanna Iivanaisen ja Jukka Perkon 

jouluisesta konsertista.