perjantai 21. lokakuuta 2011

Elävässä kirjastossa

Kävimme Elävässä kirjastossa Oulun Kumppanuuskeskuksessa. Olin kuullut siitä aiemmin, mutta en ollut käynyt koskaan Elävässä kirjastossa. Nyt saimme siihen mahdollisuuden opintojen parissa. Miten mainio mahdollisuus tutustua ihmisiin, jotka rohkeana kertovat elämästään, sairaudestaan, erilaisuudestaan.

Oletko koskaan miettinyt miltä pohjois-saame kuulostaa? Tai millaista on musliminaisen elämä Suomessa? Onko liikuntavammaisella vientiä sinkkuillassa? Millaisia harrastuksia kurdilla on? Tai millaista on elämä sodan keskellä? Entä talonvaltaajan, transsukupuolisen tai entisen huumeidenkäyttäjän arki?
Näihin kysymyksiin voit saada vastauksen kysymällä asiaa itse elävältä kirjalta, joka puhuu, kuuntelee ja keskustelee kanssasi!

Me lainasimme opiskelukaverini kanssa neljä kirjaa: Asperger, Aivovamma, Huumenuoren isä sekä MT-työntekijän. Ihailen heidän rohkeuttaan olla kirjana, vastaamassa kysymyksiin - sinuina elämänsä ja itsensä kanssa. Uskon että osalle kirjana oleminen on tavallaan terapeuttista,  omien vaikeidenkin asioiden käsittelyä toisten kanssa. Näin ainakin meille kertoi huumenuoren isä, joka sanoi ettei vielä ole pystynyt käsittelemään omia tunteitaan,

Mitä opin lukiessani eläviä kirjoja? Asperger-henkilölle selkeitä kokonaisuuksia ja tehtäviä, aikaa keskustelussa vastaamiseen. Aivovamma ei välttämättä näyt päällepäin, on oltava tietoinen aivovamman oireista, esimerkiksi lyhytkestoisen muistin häviämisestä. Huumenuoren vanhemmilta tulee kysyä, kuinka he voivat ja jaksavat, heidät tulisi huomioida myös hoitotyössä. Mt-työntekijä vahvisti sitä, että olen oikealla alallla - ja saan olla juuri tällainen, oma persoona - välillä omituinenkin ... ja silti hyvä tulevassa työssäni.

Mielestäni paljon opittu parin tunnin keskustelujen aikana .... siis mitä loistavin tapa kohdata omiakin ennakkoluuloja ja oppia jotain uutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti