what a Day!
Ensimmäisen päivän tunnelmat: oliko opiskelija enemmän sekaisin kuin potilaat?
Siltä ainakin tuntui. Uusia kasvoja, hoitajia ja potilaita. Paljon tietoa isolla raportilla.
huh - miten sekava olotila! Miten koskaan tulen selviytymään tästä jaksosta? Miten ennätän kaikki asiat omaksumaan niin että olen näyttöviikolle valmis? Miten pääsen hoitotiimiin ja sen työskentelytapoihin "kiinni"? Miten ihmeessä tulen muistamaan kaiken? Miten pystyn pitämään joskus ison raportin, jossa on mukana lääkäritkin? APUA!
Minua jännitti ja pelotti niin, etten muistanut osastonhoitajan kysyessä edes omaa puhelinnumeroani.
Mutta positiivista on se, etten pelännyt potilaita! Minulla oli jopa muutamia kohtaamisia keskustellen heidän kanssaan osastolla ja keskustelyryhmässä.
Mutta, päivä oli kyllä yksi KAAOS minun päässäni. Sen lisäksi oireilin osaston huonoa sisäilmaa päivän jälkeen niin, että varmuuden vuoksi kysyin itselleni toista top-paikkaa. Mikäli nämä oireiluni jatkuvat eikä allergialääkkeet vaikuta. Niitä kokeilen heti huomenna.
maanantai 9. tammikuuta 2012
tiistai 3. tammikuuta 2012
... opiskelijan lupauksia vuodelle 2012
Uudenvuoden lupaukset jäivät tänä(kin) vuonna tekemättä. Lupaukset käsittääkseni ovat yleensä sitä luokkaa, että niiden pitäminen on hyvin haasteellista, lähes jopa mahdotonta. Vai onko sinulla jokin lupaus, jonka olet pitänyt ja jonka tavoitteissa olet onnistunut?
Itse pohdin vuoden 2012 haasteita, onhan edessä vuosi jossa on uuden ammattini kannalta tärkeitä kulminaatiopisteitä: viimeinen tärkeä työssäoppimisen jakso uusine kokemuksineen, laajoine tehtävineen ja näyttöineen: opintojen päättyminen mahdollisesti jo maaliskuun lopulla; vakituisen työpaikan etsiminen/valitseminen; jatko-opintojen harkitseminen, mahdollisesti asuinpaikan vaihtuminen. Voinpa vain todeta, että mahdollisuus kriiseilyyn on olemassa.
Mitä voisin lähihoitajaksi opiskelevana luvata? Voin luvata havainnoivani top-paikalla toisten hoitajien tapaa hoitaa ja kuntouttaa - kriittisesti. Voin luvata kopioida itselleni niitä toimintatapoja, jotka hyväksi havaitsen. Voin luvata etsiä vaihtoehtoisia tapoja niihin toimintatapoihin, jotka mielestäni eivät ole joko eettisesti oikein, omaksumani teoreettisen tiedon vastaisia tai minun omaan persoonaani sopimattomia. Voin luvata olla nyörä, mutta kuitenkin luottaa omiin jo kehittyneisiin taitoihini ja vaistooni. Voin luvata kohdata potilaan tasavertaisena, ihmisenä -kuitenkin niin, että hänellä on oikeus olla potilas, olla sairas ja hoitoa tarvitseva. Voin luvata olla avoin kaikelle uudelle ja vastavuoroisesti tuoda työhön oman luovan panokseni. Voin luvata tehdä parhaani, niin hyvin kuin osaan omalla persoonallisella tavallani. Voin luvata kysyä hoitajilta tai opettajilta, silloin kun en tiedä. Voin luvata, että väsyn ja tuskastun kaiken tekemisen keskellä - mutta lupaan myös, että huolehdin jaksamisestani liikkumalla, paljon nauramalla hyvien ystävieni kanssa ja hiukan laulelemalla.
Tuleva 9-11 viikkoa tulee olemaan varmaan hyvin työntäyteinen, jostakin (?!?!) syystä joululomalla suunniteltu portfolion tekeminen jäi kokonaan aloittamatta. Joten top-jakson tehtävät näyttö- ja hoitosuunnitelmineen sekä portfolion tekemisineen tulee olemaan varmaankin hyvin, hyvin tekemisentäyteinen.
Kevääksi ehkä tulee hakuun muutama minua kiinnostava työpaikka - niistäkin pitäisi miettiä, mitä ja missä haluan olla töissä, mikä merkitys on fyysisellä työympäristöllä, mikä on työkavereiden merkitys. Mahdollisia jatko-opintoja varten pitäisi ehkä aloittaa opintoja avoimessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Ilmassa leijailee myös ajatuksia siitä, josko tämä (entinen) sisustamisen ammattilainen saisi suunnitella ihan oman itselleen uuden kotinsa sisustusta. Ehkä tämä viimeisin olisi ihan kivinta - mutta samalla myös epätodennäköisintä ...
tästä siis, vuoteen 2012. (ja mitäänhän ei tullut luvattua ....) ;)
Itse pohdin vuoden 2012 haasteita, onhan edessä vuosi jossa on uuden ammattini kannalta tärkeitä kulminaatiopisteitä: viimeinen tärkeä työssäoppimisen jakso uusine kokemuksineen, laajoine tehtävineen ja näyttöineen: opintojen päättyminen mahdollisesti jo maaliskuun lopulla; vakituisen työpaikan etsiminen/valitseminen; jatko-opintojen harkitseminen, mahdollisesti asuinpaikan vaihtuminen. Voinpa vain todeta, että mahdollisuus kriiseilyyn on olemassa.
Mitä voisin lähihoitajaksi opiskelevana luvata? Voin luvata havainnoivani top-paikalla toisten hoitajien tapaa hoitaa ja kuntouttaa - kriittisesti. Voin luvata kopioida itselleni niitä toimintatapoja, jotka hyväksi havaitsen. Voin luvata etsiä vaihtoehtoisia tapoja niihin toimintatapoihin, jotka mielestäni eivät ole joko eettisesti oikein, omaksumani teoreettisen tiedon vastaisia tai minun omaan persoonaani sopimattomia. Voin luvata olla nyörä, mutta kuitenkin luottaa omiin jo kehittyneisiin taitoihini ja vaistooni. Voin luvata kohdata potilaan tasavertaisena, ihmisenä -kuitenkin niin, että hänellä on oikeus olla potilas, olla sairas ja hoitoa tarvitseva. Voin luvata olla avoin kaikelle uudelle ja vastavuoroisesti tuoda työhön oman luovan panokseni. Voin luvata tehdä parhaani, niin hyvin kuin osaan omalla persoonallisella tavallani. Voin luvata kysyä hoitajilta tai opettajilta, silloin kun en tiedä. Voin luvata, että väsyn ja tuskastun kaiken tekemisen keskellä - mutta lupaan myös, että huolehdin jaksamisestani liikkumalla, paljon nauramalla hyvien ystävieni kanssa ja hiukan laulelemalla.
Tuleva 9-11 viikkoa tulee olemaan varmaan hyvin työntäyteinen, jostakin (?!?!) syystä joululomalla suunniteltu portfolion tekeminen jäi kokonaan aloittamatta. Joten top-jakson tehtävät näyttö- ja hoitosuunnitelmineen sekä portfolion tekemisineen tulee olemaan varmaankin hyvin, hyvin tekemisentäyteinen.
Kevääksi ehkä tulee hakuun muutama minua kiinnostava työpaikka - niistäkin pitäisi miettiä, mitä ja missä haluan olla töissä, mikä merkitys on fyysisellä työympäristöllä, mikä on työkavereiden merkitys. Mahdollisia jatko-opintoja varten pitäisi ehkä aloittaa opintoja avoimessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Ilmassa leijailee myös ajatuksia siitä, josko tämä (entinen) sisustamisen ammattilainen saisi suunnitella ihan oman itselleen uuden kotinsa sisustusta. Ehkä tämä viimeisin olisi ihan kivinta - mutta samalla myös epätodennäköisintä ...
tästä siis, vuoteen 2012. (ja mitäänhän ei tullut luvattua ....) ;)
lauantai 17. joulukuuta 2011
Lukukausi on päättynyt, edessä joulu"loma" (= lähes työntäyteinen) ja tammikuussa aloitamme 11 viikkoa kestävän työssäoppimisen jakson erilaisissa psykiatrisen hoidon osastoilla. Itse menen suljetulle osastolle. Siellä potilaina on psykoottistasoisesti sairastuneita, tutkimus-, hoito- tai kuntoutusjaksollaan. Käyn tutustumassa osaston ensiviikolla etukäteen, niin että hiukan etukäteen tiedän missä työssäoppimisen aloitan. Itselläni on hämärässä muistissa yksi käynti suljetulla osastolla, kävimme katsomassa ystäväni äitiä - mutta muistikuvat tapahtumasta ovat hyvin hämärät. Itse odotan tätä harjoittelua mielenkiinnolla, vaikka en usko että tuleva työpaikkani tulee olemaan sairaalaympäristössä. Olisi tietysti hienoa, jos tämä top-jakso muuttaisi ajatuksia ja löytäisin itsestäni "uusia ulottuvuuksia".
Syksy on ollut opintojen suhteen hyvin mielenkiintoinen. Kirjallista tuotosta tänne blogiin ei ole juurikaan tullut, olen kokenut omien kokemuksieni ja tuntemuksieni olevan niin henkilökohtaisina. Alkusyksyn "kelluvan keskustelun ja itsensä havainnoinnin" jakson jälkeen saimme tiukan paketin psykiatrista teoriaa - en ole aivan varma, onko kaikki jo jotenkin jäsentynyt mieleeni. Pääosin tuntuu siltä, että asiat on hiukan järjestymättöminä ja vaatinevat vielä useaan otteeseen palaamista luentomuistiinpanojen ja Mielenterveyshoitotyö -kirjan pariin. Pidän syksyn tärkeimpänä antina itselleni tietynlaista kasvamista hoitajana - ja siinä sivussa ihmisenäkin. Olen löytänyt itselleni työvälineitä ihmisten kohtaamiseen, niin työssäni kuin siviilissäkin. Hyvin on kasvuntäyteinen ollut tämä syksy - toivottavasti kasvu jatkuu niin ihmisenä kuin hoitajana.
Olen joutunut pysähtymään tänä syksynä useaankin otteeseen omiin ajatuksiini ja omaan tapaani kohdata ihmisiä ja tilanteita. Näissä olen joutunut etsimään tapoja selviytyä ta selvittää tapoja toimia henkisesti kevyemmin keinoin... (hmmm... mitäkän tuokin nyt sitten tarkoittaa?) Joka tapauksessa, olen tavoitellut itselleni tavallaan tietynlaista keveyttä asioiden kohtaamiseen ja toisaalta syvyyttä - ja tämän tavoittelu lienee jatkuu, jatkuu, jatkuu ....
Oppimisen kannalta olen kokenut tärkeäksi syksyn aikana lukemani kirjat. Olen lukenut niin psykologisia fiktiivisiä romaaneja kuin alan muutakin kirjallisuutta. Vaikka välillä tuntuu että osa menee ymmärryksen yli, uskon kuitenkin siihen että jotain on päähänkin jäänyt. Yritän ennättää päivittää kirjallisuuslistan ajantasaiseksi. Ehkä nyt joululoman aikana luettavaksi tulee portfolioon liittyvää kirjallisuutta, pitäisihän sen työstäminen aloittaa hiljalleen.
On ollut hienoa huomata se, kuinka opinnot ovat todellakin vaikuttaneet tapaani tehdä töitä, kohdata asiakkaita sijaisuuksiani tehdessä tämän syksyn aikana. Ehkä parhaiten oma kasvu näkyy juuri näissä työtilanteissa. Nyt kun olen hieman saanut varmuuttakin, uskallan hiljalleen käyttää omaa persoonaani myös työssä - olla juuri se Minä: nauravainen, räiskyväinen, huumorintajuinen, iloinen minä myös hoitajana/ohjaajana. Syksyllähän olen tehnyt paljon keikkaa kehitysvammaisten lasten tilapäishoidossa - ja vaikka en koe olevani parhaimmillani lasten kanssa - on työ ollut hyvin mielenkiintoista ja opettavaista. Olenpa muuten tehnyt elämäni ensimmäiset yövuorotkin, ja selvisin niistä nukahatamatta!
Tietynlaista haikeuttakin on ilmassa syksyn lukukauden päätyttyä - ryhmämme yhteisiä tunteja on enää muutama jäljellä. On ollut hienoa huomata että syksyn alussa kahtia jakautunut ryhmä (nuoret/aikuiset) on kehittynyt yhdeksi ryhmäksi, joka on yhdessä oppinut ja opiskellut. Top-jaksomme aikana meillä on muutama yhteinen tunti - siinä onkin sitten yhteiset opinnot tältä ryhmältä. Osa meistä valmistuu (ehkä) heti näytön jälkeen, osalla opintoja on vielä 10 opintoviikon verran huhti-toukokuussa. Itse toivon valmistuvani huhtikuun alussa, mikä tavallaan hirvittääkin: pitäisihän minun olla silloin valmis hoitaja! Tai, näin lienee ajattelevat jotkut -minun mielestäni varsinainen oppiminen alkaa vasta työelämään astuessani. Oppiminen jatkuu läpi elämän : mitä enemmän oppii, sitä vähemmän tajuaa tietävänsä.
Syksy on ollut opintojen suhteen hyvin mielenkiintoinen. Kirjallista tuotosta tänne blogiin ei ole juurikaan tullut, olen kokenut omien kokemuksieni ja tuntemuksieni olevan niin henkilökohtaisina. Alkusyksyn "kelluvan keskustelun ja itsensä havainnoinnin" jakson jälkeen saimme tiukan paketin psykiatrista teoriaa - en ole aivan varma, onko kaikki jo jotenkin jäsentynyt mieleeni. Pääosin tuntuu siltä, että asiat on hiukan järjestymättöminä ja vaatinevat vielä useaan otteeseen palaamista luentomuistiinpanojen ja Mielenterveyshoitotyö -kirjan pariin. Pidän syksyn tärkeimpänä antina itselleni tietynlaista kasvamista hoitajana - ja siinä sivussa ihmisenäkin. Olen löytänyt itselleni työvälineitä ihmisten kohtaamiseen, niin työssäni kuin siviilissäkin. Hyvin on kasvuntäyteinen ollut tämä syksy - toivottavasti kasvu jatkuu niin ihmisenä kuin hoitajana.
Olen joutunut pysähtymään tänä syksynä useaankin otteeseen omiin ajatuksiini ja omaan tapaani kohdata ihmisiä ja tilanteita. Näissä olen joutunut etsimään tapoja selviytyä ta selvittää tapoja toimia henkisesti kevyemmin keinoin... (hmmm... mitäkän tuokin nyt sitten tarkoittaa?) Joka tapauksessa, olen tavoitellut itselleni tavallaan tietynlaista keveyttä asioiden kohtaamiseen ja toisaalta syvyyttä - ja tämän tavoittelu lienee jatkuu, jatkuu, jatkuu ....
Oppimisen kannalta olen kokenut tärkeäksi syksyn aikana lukemani kirjat. Olen lukenut niin psykologisia fiktiivisiä romaaneja kuin alan muutakin kirjallisuutta. Vaikka välillä tuntuu että osa menee ymmärryksen yli, uskon kuitenkin siihen että jotain on päähänkin jäänyt. Yritän ennättää päivittää kirjallisuuslistan ajantasaiseksi. Ehkä nyt joululoman aikana luettavaksi tulee portfolioon liittyvää kirjallisuutta, pitäisihän sen työstäminen aloittaa hiljalleen.
On ollut hienoa huomata se, kuinka opinnot ovat todellakin vaikuttaneet tapaani tehdä töitä, kohdata asiakkaita sijaisuuksiani tehdessä tämän syksyn aikana. Ehkä parhaiten oma kasvu näkyy juuri näissä työtilanteissa. Nyt kun olen hieman saanut varmuuttakin, uskallan hiljalleen käyttää omaa persoonaani myös työssä - olla juuri se Minä: nauravainen, räiskyväinen, huumorintajuinen, iloinen minä myös hoitajana/ohjaajana. Syksyllähän olen tehnyt paljon keikkaa kehitysvammaisten lasten tilapäishoidossa - ja vaikka en koe olevani parhaimmillani lasten kanssa - on työ ollut hyvin mielenkiintoista ja opettavaista. Olenpa muuten tehnyt elämäni ensimmäiset yövuorotkin, ja selvisin niistä nukahatamatta!
Tietynlaista haikeuttakin on ilmassa syksyn lukukauden päätyttyä - ryhmämme yhteisiä tunteja on enää muutama jäljellä. On ollut hienoa huomata että syksyn alussa kahtia jakautunut ryhmä (nuoret/aikuiset) on kehittynyt yhdeksi ryhmäksi, joka on yhdessä oppinut ja opiskellut. Top-jaksomme aikana meillä on muutama yhteinen tunti - siinä onkin sitten yhteiset opinnot tältä ryhmältä. Osa meistä valmistuu (ehkä) heti näytön jälkeen, osalla opintoja on vielä 10 opintoviikon verran huhti-toukokuussa. Itse toivon valmistuvani huhtikuun alussa, mikä tavallaan hirvittääkin: pitäisihän minun olla silloin valmis hoitaja! Tai, näin lienee ajattelevat jotkut -minun mielestäni varsinainen oppiminen alkaa vasta työelämään astuessani. Oppiminen jatkuu läpi elämän : mitä enemmän oppii, sitä vähemmän tajuaa tietävänsä.
... rauhallinen
olkoon
joulusi !
Kuva Oulun Tuomiokirkosta,
Johanna Iivanaisen ja Jukka Perkon
jouluisesta konsertista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)