Elävässä kirjastossa

Kävimme Elävässä kirjastossa Oulun Kumppanuuskeskuksessa. Olin kuullut siitä aiemmin, mutta en ollut käynyt koskaan Elävässä kirjastossa. Nyt saimme siihen mahdollisuuden opintojen parissa. Miten mainio mahdollisuus tutustua ihmisiin, jotka rohkeana kertovat elämästään, sairaudestaan, erilaisuudestaan.

Oletko koskaan miettinyt miltä pohjois-saame kuulostaa? Tai millaista on musliminaisen elämä Suomessa? Onko liikuntavammaisella vientiä sinkkuillassa? Millaisia harrastuksia kurdilla on? Tai millaista on elämä sodan keskellä? Entä talonvaltaajan, transsukupuolisen tai entisen huumeidenkäyttäjän arki?

Näihin kysymyksiin voit saada vastauksen kysymällä asiaa itse elävältä kirjalta, joka puhuu, kuuntelee ja keskustelee kanssasi!

Me lainasimme opiskelukaverini kanssa neljä kirjaa: Asperger, Aivovamma, Huumenuoren isä sekä MT-työntekijän. Ihailen heidän rohkeuttaan olla kirjana, vastaamassa kysymyksiin - sinuina elämänsä ja itsensä kanssa. Uskon että osalle kirjana oleminen on tavallaan terapeuttista,  omien vaikeidenkin asioiden käsittelyä toisten kanssa. Näin ainakin meille kertoi huumenuoren isä, joka sanoi ettei vielä ole pystynyt käsittelemään omia tunteitaan,

Mitä opin lukiessani eläviä kirjoja? Asperger-henkilölle selkeitä kokonaisuuksia ja tehtäviä, aikaa keskustelussa vastaamiseen. Aivovamma ei välttämättä näyt päällepäin, on oltava tietoinen aivovamman oireista, esimerkiksi lyhytkestoisen muistin häviämisestä. Huumenuoren vanhemmilta tulee kysyä, kuinka he voivat ja jaksavat, heidät tulisi huomioida myös hoitotyössä. Mt-työntekijä vahvisti sitä, että olen oikealla alallla - ja saan olla juuri tällainen, oma persoona - välillä omituinenkin ... ja silti hyvä tulevassa työssäni.

Mielestäni paljon opittu parin tunnin keskustelujen aikana .... siis mitä loistavin tapa kohdata omiakin ennakkoluuloja ja oppia jotain uutta.

työkyky - positiivista mielenterveyttä

Tuvilta työelämään- verkostohanke Laatukäsikirja  viitattu 10.10.2011

Työhyvinvointiopas: alaistaidot viitattu 10.10.2011

Syksyn opintojen aikana olen ymmärtänyt laajemmalti ennaltaehkäisevän mielenterveystyön merkitystä ja sen laajuutta. Moni  asia - mm. kaupungin tarjoamat liikuntapalvelut, taidemuseot, tarkoituksenmukainen tekeminen, arkipäivän rutiinit,  työ - edistää positiivista mielenterveyttä. Esimerkiksi Eteenpäin messuilla esitelty Oulun kaupungin työpörssi , se ennaltaehkäisee syrjäytymistä: nuorille mahdollisuus mielekkääseen tekemiseen ja oman työkykynsä ylläpitämiseen.

hoilaava hoitaja

Helsingin Sanomat: Kulttuuri osaksi muistisairaan hoitoa

"Laulamisen ja musiikin tiedetään parhaimmillaan edistävän muun muassa liikkumista, ryhtiä ja syömistä sekä - tilanteesta riippuen - virkistävän tai rauhoittavan.

Mieluisan laulun laulaminen vaikkapa suihkun yhteydessä voi luoda turvallisen tunnelman, jolloin peseytyminen sujuu vaikeuksitta. Hoitajakin voi tällöin muuttua luovan prosessin osanottajaksi sen sijaan, että hän toimisi ainoastaan hoitotoimenpiteen suorittajana."

"Esimerkiksi laitosapulainen voisi hoitaa pientä yrttitarhaa yhdessä asukkaiden kanssa. Lähihoitaja voisi puolestaan käynnistää yhteislaulun ruokaa jaettaessa.

Viime kädessä kyse on ihmisten kohtaamisesta. Toimintakulttuuri, jossa hoitajat käyttävät luovasti omia vahvuuksiaan, koituu sekä asukkaiden että henkilökunnan hyvinvoinnin parhaaksi."

 Itse olen huomannut erilaisissa tilanteissa, että laulaminen vapauttaa ja helpottaa hoitotilanteita. Kehitysvammaiselle lapselle ohjeistuksen antaminen laulamalle helpottaa kovasti, kiristyneessä ilmapiirissä luikautettu laulu (ehkä) laukaisee tilanteen ennaltaehkäisten uhkaavan tilanteen syntymistä. Pitiäsi vaan päivittää lauluja ... lapsille, vanhuksille, nuorille. Mutta mielelläni hoilaan, hoitajana(kin).