Miten hoitajana voi elää kiireen, vasemmallakädellä-tekemisen ja ohittamisen keskellä? Jos resurssit ovat liian pienet, tekijöitä liian vähän ja tekemistä liian paljon? Vai onko kiire tehtyä, hoitajien kiirettä päiväkahville tai töiden epätasaista jakautumista vai lieneekö työmotivaatio jakautunut epätasaisesti? Kiireen tunnun saa, vaikka kiirettä ei olisikaan. Tekemällä tehty kiire lienee heijastuu asiakkaisiin ja potilaisiin, ja siinähän sitä sitten, ollaan kaikki hermostuneita ja levottomia, niin hoitajat kuin hoidettavat.
Omaa riittävyyttä mietin sijaisuuksia tehdessäni, tuntuu etten ennätä kaikkea tehdä mitä vaaditaan vaikka hikihatussa hoidan ja ohjaan. En ole ennättänyt tarpeeksi olla ja pysähtyä asiakkaan luona; leikkiä lapsen ja keskustella vanhuksien kanssa. Olisin halunnut olla enemmän läsnä, asiakkaille.Riittämättömyyden tunne työpäivän jälkeen harmitti, vaikka tiesin sen johtuvan tehtävien liiallisesta määrästä. Kuinka tämän tunteen kanssa oppii elämään - vai täytyykö oma tuleva työpaikkani olla sellainen, jossa on aikaa pysähtyä eikä vaan ainoasti kiireellä ohittaa? Kuka sitten jaksaa hoitaa nämä asiakkaat ja potilaat, vasemmalla kädellä juosten? Eikö kaikilla olisi oikeus mahdollisimman hyvään hoitoon, ei ainoastaan fyysisten tarpeiden tyydyttämiseen?
Nimittäin, maalikaupassa nämä asiakkaat olisivat huonon palvelun takia juosseet toiseen kauppaan - näillä hoidettavilla asiakkailla sitä mahdollisuutta ei ole. Ovetkin n lukossa.
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
torstai 7. huhtikuuta 2011
aivoille jumppaa
Tänään kävi Parkinson yhdistyksen työntekijä
kertomassa yhdistystoiminnasta sekä vinkkejä parkinson potilaan hoitoon,
ja samalla veti meille aivojumpan.
Mitä on aivojumppa?
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
... juokseva kevät, kuntoutumisen sekametelisoppaa
Kevät tuntuu juoksevan hurjaa vauhtia kohden kesää. Sinällään oikein sopivaa, mutta viimeistä top-jaksoa edeltävät tentit ja kirjalliset tehtävät juoksevat deadlineaan kohti yhtä nopein askelin. Ja ettei yhtälö olisi yhtään helpompi, lähihoitaja-opiskelija on saanut mielenkiintoisen keikkapaikan, ja tulevia viikonloppuja tullee vietettyä töissä.
Sinällään työssä käyminen varmaan on hyvä asia monelta taholta katsottuna, mutta se voinee vaikuttaa opintoihin. Itse olen pitänyt sen rajan nyt, etten mene koulupäivinä töihin - ainoastaan viikonloppuna. Nyt pitäisi siis arki-illat pyhittää opiskelulle, tentiin lukuun ja kirjallisiin pohdintoihin. Onneksi tehokkuus niihinkin löytyy viimetingan paineessa.
Kuntoutuksen tukemisen jakso on ihanan mielenkiintoinen sekametelisoppa. Opintojen aiheet kursseilla ovat sopivasti päällekkäin, aina ei tiedä millä kurssilla istuu ja mitä aihetta opiskelee. Aiemmissa opinnoissa on ollut mielestäni selkeämmät rajat, kokonaisuudet on ollut enemmän toisistaan eriytettävissä - vaikka hoitamisestahan kaikessa tässä on kysymys. Kuntotuksen tukemisen kurssit vaan tuntuvat menevän suloisesti sekaisin -toivottavasti niin ei käy opiskelija-pololle =)
Päihde- ja mielenterveysongelmaisen asiakkaan kuntoutumisen kurssilla minulle on vahvistunut oma valintani mtp-koulutusohjelmasta. Tunnit ovat mielenkiintoisia, aiheet keskustelua ja ajatuksia herättäviä. Toisaalta, koko tämä jakso on ollut ryhmänä mielenkiintoinen, ehkä olemme ryhmänä toteuttamisvaiheessa - ja pian hajoamme top-jaksolle, kesälomalle ja eri ryhmiin seuraavana lukuvuonna. Miten se tämä aika näin juokseekin?
Sinällään työssä käyminen varmaan on hyvä asia monelta taholta katsottuna, mutta se voinee vaikuttaa opintoihin. Itse olen pitänyt sen rajan nyt, etten mene koulupäivinä töihin - ainoastaan viikonloppuna. Nyt pitäisi siis arki-illat pyhittää opiskelulle, tentiin lukuun ja kirjallisiin pohdintoihin. Onneksi tehokkuus niihinkin löytyy viimetingan paineessa.
Kuntoutuksen tukemisen jakso on ihanan mielenkiintoinen sekametelisoppa. Opintojen aiheet kursseilla ovat sopivasti päällekkäin, aina ei tiedä millä kurssilla istuu ja mitä aihetta opiskelee. Aiemmissa opinnoissa on ollut mielestäni selkeämmät rajat, kokonaisuudet on ollut enemmän toisistaan eriytettävissä - vaikka hoitamisestahan kaikessa tässä on kysymys. Kuntotuksen tukemisen kurssit vaan tuntuvat menevän suloisesti sekaisin -toivottavasti niin ei käy opiskelija-pololle =)
Päihde- ja mielenterveysongelmaisen asiakkaan kuntoutumisen kurssilla minulle on vahvistunut oma valintani mtp-koulutusohjelmasta. Tunnit ovat mielenkiintoisia, aiheet keskustelua ja ajatuksia herättäviä. Toisaalta, koko tämä jakso on ollut ryhmänä mielenkiintoinen, ehkä olemme ryhmänä toteuttamisvaiheessa - ja pian hajoamme top-jaksolle, kesälomalle ja eri ryhmiin seuraavana lukuvuonna. Miten se tämä aika näin juokseekin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)