tiistai 25. tammikuuta 2011

hoitaja hoivaa - facebookin farmia?

Sairaalapäiväkirja, merkintöjä ja kuvia suljetulta osastolta avasi minulle hiukan ovea raolleen masentuneen ihmisen ja asiakkaan maailmaan. Sanallista ja kuvallista kerrontaa siitä, miltä masennus tuntuu. Runo Vihannes  sai minut pohtimaan ajankäyttöäni hoitajana. Olenko läsnä, saatavilla. Hoidanko farmin vihanneksia vai hoidanko ihmistä?

Vihannes 

Yökkö viljelee Facebookissa farmia.
Me saamme lääkkeet.
Haluan hoivaa.
Onko minun muututtava vihannekseksi?



SusuPetal: Sairaalapäiväkirja

Masennukseen on monia syitä. Tämä kirja ei kerro niistä. Tämä kirja kertoo, minkälaista on sairastaa masennusta. Mitä masennus tekee ihmiselle. Miltä tuntuu, kun ahdistuskohtaus iskee. Miten säilyy ehjänä, kun mieli on hajoamassa.
Jos sairastat masennusta, tämä kirja on sinulle. Tunnistat ehkä itsesi kirjan sivuilta, et ole yksin. 
Jos haluat ymmärtää mitä masennus tekee ihmiselle, tämä kirja on sinulle. 
Jos lähipiirissäsi on masennusta sairastava ihminen, tämä kirja on sinulle.
Jos kohtaa työssäsi masentuneita ihmisiä, tämä kirja on sinulle.
Jos et tiedä, mitä masennus on, tämä kirja on sinulle.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Vanhusten kaltoinkohtelu

WHO:n raportti 2005 
LUKU 5.
Vanhusten kaltoinkohtelu

Tämän lähteen löysin tehdessäni tehtävää sosiaaliset ongelmat ja sosiaaliturva-kurssille. Mitä onkaan vanhuksen kaltoinkohtelu laitoksessa: puutteita ruuanvalmistuksessa, hoidon kokonaistarpeen kirjallisessa arvioinnissa, onnettomuudet, makuuhaavat, puutteet hoidon laadussa, vapauden rajoittamista, puutteet taloudenhoidossa, vanhuksen arvokkuuden riistämistä.

Minkälainen hoitaja hoitaa asukasta / potilasta näin?

Minä en tiedä, tiedätkö sinä?


maanantai 10. tammikuuta 2011

... keikkatyötä, elämyksiä ja kohtaamista.

Kevättä kohden mennään,
tänään aloitimme kevätlukukauden.

Rentouttava loma takana,
sopivasti olemista ja nollaamista,
sekä muutama työkeikauspäivä.

Hienoa huomata, että olen jo oppinut jotain syksyn aikana
-ikäänkuin hieman ammatillisempi ote työhön. Ehkä enemmän ymmärtämystä ohjaamisesta ja hoitamisesta. Ehkä hiukan kriittistäkin havainnointia.

Keikkatöillä on tietenkin omat vaaransa, etteivät vie mennessään.
Ryhmässämme on niitäkin, jotka ovat aiemmissa opinnoissaan tehneet sijaisuuksia,
ja jääneet töihin epäpätevänä. Opintojen eteneminen näin viivästyy ja pahimmillaan katkeaa - ja mahdollisuutta vakituiseen työsuhteeseen ei ole.

....

Vietin mukavan uudenvuodenvaihteen töissä. Raketit ammuttiin klo 18. Tanssimme yksikön käytävillä, pyörätuolia pyöritellen, nautimme limsat ja popcornit musiikin pauhatessa - kunnon juhlameininkiä ja aitoa iloa pienistä asioista - ilman päihteitä. (jos rauhoittavaa lääkitystä ei lasketa)

Kuinka tärkeää on ohjaajana antaa asukkaille hyviä hetkiä, elämyksiä. Ihmisille, jotka viettävät pääasiallisesti aikansa niiden ankeiden seinien sisäpuolella. Ihmisille, joilla ei välttämättä käy yhtään vierasta. Ihmisille, jotka ovat sairaita tai jollain mittapuulla mitattuna vajaita - mutta kuitenkin tuntevia ihmisiä. Ihan niinkuin sinä ja minä. Yhtä arvokkaita. 


....

Empatiaa voi oppia. Niin meille opetettiin. (voin toistaa itsenäni, kirjoittaa samasta asiasta toistamiseen - mutta tämä on ollut tärkeimpiä sisäistämiäni asioita opinnoissani)

Syrjäytyneen ihmisen kohtaamisessa, hoitamisessa ajatus siitä, että hän voisi olla joku läheinen tai kenties minä itse - miten haluaisin silloin hoidettavan ja kohdattavan? Tämän ajatuksen eteen opettaja minut toi, ja se on avannut ymmärrystä empatiaan. Kuinka kaikki ei välttämättä ole meidän käsissä; tukiverkkojen, työn tai taloudellisen turvan hävitessä - kenen mielenterveys sen kestää? Hoidettavana oleva syrjäytynyt ihminen voi olla olosuhteiden ja epäonnekkaiden tapahtumien uhri. Hänellä on yhtälailla oikeus hoitoon ja huolenpitoon.

Jos tämän itselleni hoitajana sisäistän, toimin sen mukaan
 -olen oppinut paljon.