Tänään oli virallinen valmistujaisjuhla,
  tutkintotodistuksen olin saanut jo 19.4.
Oli kuitenkin hienoa olla juhlassa läsnä,
  nähdä vielä opiskelukaverit ja opettajat.

... ja laulaa loppujen lopuksi suvivirsi  - kesän alkuun,
vaikka sään puolesta se ei siltä lainkaan tunnu.

Pidin juhlassa valmistuvan opiskelijan puheen,
   siitä pieni ote:

Nyt töihin mennessäni ripustin kaulaani avaimet. Ne roikkuvat  lääketehtaan kaulanauhassa, jonka sain työssäoppimisen harjoitelussa  suljetulla psykiatrisella osastolla. . Avainten lisäksi nauhassa roikkuu matkamuistoksi ostamani punainen lasisydän. Näillä avaimilla on minulle merkityksiä: avaimet edustavat valtaa, jota ohjaajana käytän palvelukodissa, jossa kaikki ovet ovat lukittuja. Vaikka avaimet on minulla, minun tulee kunnioittaa asukkaan itsemääräämisoikeutta, eikä käyttää valtaani väärin. Lääketehtaan mainosnauha pitää mielessäni sen, että minun tulee päivittää hoitajana tietojani jatkuvasti ja syventää osaamistani lisäopinnoilla. Kaunis punainen lasiSydän muistuttaa siitä, että säilytän työssäni lämmön ja aidon välittämisen potilaaseen ja asukkaaseen.  Kuten myös siitä, että muistan huolehtia itsestäni ja työssä jaksamisesta. 

Olen onnellinen siitä, että olen saanut kulkea tämän tien tähän, valmistua lähihoitajaksi. Toisaalta- oppimisen ja kasvamisen alkaa juuri tästä : matka siis jatkuu.

Näihin sanoihin on hyvä lopettaa tämä blogini. Jääköön se tähän, muistoksi matkastani lähihoitajaksi.
Lähihoitajan työstä on mielestäni vaikea kirjoittaa, pitää huomioida salassapitovelvollisuus. Ja toisaalta, nyt haluan tehdä työn työnä ja pitää vapaa-ajan vapaa-aikana. Jos opinnot joskus jatkuvat jollain saralla - silloin voin taas palata asiaan.

Toivottavasti blogista on hyötyä, opiskelijoille tai lähihoitajan ammattia harkitseville.Olen tyytyväinen siitä, että olen kirjoittanut tätä oppimispäiväkirjaani - voin palata itsekin uudelleen opiskeluajan tunteisiin ja tunnelmiin.

Hyvän kesänjatkoa kaikille !

 .... lähihoitaja vilkuttaa =) 

.. no nyt tuli piste.

Opinnot on nyt siis suoritettu,
viimeisimpänä näyttökeskustelu ja portfolion arvioinnit.

Näyttökeskustelun aika oli rajattu tarkemmin kuin aiemmin,
aikaa suunnitelman läpikäymiseen oli tunti.
Olin valmistautunut keskusteluun hyvin,
ja se näkyi soljuvassa keskustelussa, vain muutamin pienin tarkennuksin.
Entisenä puhe- ja myyntityöläisenä nämä keskustelut eivät ole olleet aikaisemminkaan mielestäni kovin vaikeita. Mielestäni hyvin tehty näyttösuunnitelma on kaiken a &o. Näyttösuunnitelmani ovat olleet aika laajoja, niinkuin nytkin - hiukan sain palautetta siitä, että olisin voinut asioita tiivistää suunnitelmassani.

Näyttökeskustelun jälkeen tuli tyhjä olo - olihan se viimeinen loppurutistus ja eräänlainen piste opiskelijaelämälle. Taakse jää opiskeluiden rytmittämät päivät sekä opiskelijatoverit. Edessä on työ, sen antamat haasteet ja VAPAAPÄIVÄT ilman kirjallisia velvoitteita. Ei myöskään tarvitse odottaa, sattuisiko saamaan viikonlopuille sijaisuuksia ... työvuorot ovat tiedossa kuudeksi viikoksi kerrallaan. 

Pistehän tulee tällekin blogille - matka lähihoitajaksi pääsee maaliinsa 19.4. tutkintolautakunnan kokouksen jälkeen. Vasemmassa sivupalkissa on kysely siitä, mitä tälle blogille tulisi tehdä ...

8-9/9

Viimeiset viikot top-jaksolla hurahtivat niin, että kirjoittaminen näköjään jäi =) Ehkäpä näyttösuunnitelman tekeminen riitti kirjalliseksi tuottamiseksi vähäksi aikaa. Näyttösuunnitelma on mielestäni mitä mainioin tiivistelmä teoriaa ja käytäntöä - itselleni nämä näyttösuunnitelmat ovat olleet töisevyydestään huolimatta hyviä opintojen kertaamisen paikkoja: teorian siirtäminen käytännön toiminnoiksi.

Viimeiset viikot olen saanut tehdä ihan oikeasti töitä - olla "hoitajana" ryhmässä. Näyttöviikkokin sujui lähes suunnitelmien mukaan. Enää on jäljellä näyttökeskustelu ja opinnot ovat näiltäosin suoritettuna - lähihoitajan paperit ovat kenties käsissäni huhtikuun lopulla.

Tämä jakso psykiatrisella osastolla osoitti minulle sen, että minusta on myös osastotyöhön - itseasiassa minä nautin sen tuomista haasteista ja monimuotoisuudesta. Toivottavasti joskus työpolku vie hoitajaksi psykiatriselle osastolle.