aivoille jumppaa

Tänään kävi Parkinson yhdistyksen työntekijä 

kertomassa yhdistystoiminnasta sekä vinkkejä parkinson potilaan hoitoon,

ja samalla veti meille aivojumpan.

Mitä on aivojumppa? 

... juokseva kevät, kuntoutumisen sekametelisoppaa

Kevät tuntuu juoksevan hurjaa vauhtia kohden kesää. Sinällään oikein sopivaa, mutta viimeistä top-jaksoa edeltävät tentit ja kirjalliset tehtävät juoksevat deadlineaan kohti yhtä nopein askelin. Ja ettei yhtälö olisi yhtään helpompi, lähihoitaja-opiskelija on saanut mielenkiintoisen keikkapaikan, ja tulevia viikonloppuja tullee vietettyä töissä.

Sinällään työssä käyminen varmaan on hyvä asia monelta taholta katsottuna, mutta se voinee vaikuttaa opintoihin. Itse olen pitänyt sen rajan nyt, etten mene koulupäivinä töihin - ainoastaan viikonloppuna. Nyt pitäisi siis arki-illat pyhittää opiskelulle, tentiin lukuun ja kirjallisiin pohdintoihin. Onneksi tehokkuus niihinkin löytyy viimetingan paineessa.

Kuntoutuksen tukemisen jakso on ihanan mielenkiintoinen sekametelisoppa. Opintojen aiheet kursseilla ovat sopivasti päällekkäin, aina ei tiedä millä kurssilla istuu ja mitä aihetta opiskelee. Aiemmissa opinnoissa on ollut mielestäni selkeämmät rajat, kokonaisuudet on ollut enemmän toisistaan eriytettävissä - vaikka hoitamisestahan kaikessa tässä on kysymys. Kuntotuksen tukemisen kurssit vaan tuntuvat menevän suloisesti sekaisin -toivottavasti niin ei käy opiskelija-pololle =)

Päihde- ja mielenterveysongelmaisen asiakkaan kuntoutumisen kurssilla minulle on vahvistunut oma valintani mtp-koulutusohjelmasta. Tunnit ovat mielenkiintoisia, aiheet keskustelua ja ajatuksia herättäviä. Toisaalta, koko tämä jakso on ollut ryhmänä mielenkiintoinen, ehkä olemme ryhmänä toteuttamisvaiheessa  - ja pian hajoamme top-jaksolle, kesälomalle ja eri ryhmiin seuraavana lukuvuonna. Miten se tämä aika näin juokseekin?

omia kriisejä ja toisen tukemista

Kurssilla: "Psykososiaalisen toimintakyvyn tukeminen eri elämäntilanteissa" kirjoitamme kohtaamistamme traumaattisista kriiseistä tai kehityskriiseistä. Pohdimme selvitymiskeinojamme sekä sitä,  mitä olemme kriiseistämme oppineet. Ehkäpä opittua ja kohdattua voi hyödyntää tulevassa lähihoitajan työssä.

Vaikka omat kasvukriisinsä ja traumaattisemmat kriisinsä on mielessään käsitellyt, puhunut puhki ja jotain oppinutkin, on yllättävän vaikeaa kirjoittaa ne opettajalle luettavaksi. Ehkä olisin voinut mennä matalamman aidan kohdalta, käsitellä kehityskriisejäni - mutta eihän tokikaan se minulle sovi ;) - joten nyt ensimmäisen kappaleenkin kirjoittaminen on vaatinut tiivistämistä ja kriisien "arvottamista".

Onhan tähän, elämääni mahtunut useammanlaisia kriisejä, pienestä suurempaan. Taaksepäin katsoessani ja analysoidessani elämäni vaiheita, ymmärrän olevani juuri nyt tämä xxxx  kaikesta johtuen ja kaikesta huolimatta. Kriisien mittasuhteet ovat muuttuneet suhteutettuna elämääni enemmän vaikuttaneisiin tapahtumiin: rakkaan läheisen fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen tai oman terveyden menettämisen mahdollisuus suhteutettuna kriiseihin, joissa on menettänyt korkeamman palkan tai statuksen. Raha ja asema ei korvaa terveyttä tai rakasta läheistä. Joskus toivosin että tämä olisi lukemani klisee naistenlehdestä, ei omakohtainen kokemus.

Onneksi elämässäni on ollut vaikeuksia, ehkä osaan hoitajana ymmärtää edes hiukan toista ihmistä - ainakin minulla on mahdollisuudet siihen, jos ja  kun sitä haluan.

Sanovat, että paras päihdetyöntekijä on entinen alkoholisti - vai pitääkö sanoa raitistunut alkoholisti. Tarvitseeko toisen auttaminen ja tukeminen omakohtaisen kokemisen? Oma tuntemukseni on, että omien kriisien käsittelyn jälkeen olen tuloskeskeisestä myynti- ja markkinointihenkilöstä vähintään varpaanmitan lähempänä ihmis- ja voimavarakeskeistä hoitajaa. Tai niin, opiskelija siis - vielä on aikaa ottaa lisää inhimillisyyden askelia tällä tiellä.