lauantai 2. kesäkuuta 2012

Tänään oli virallinen valmistujaisjuhla,
  tutkintotodistuksen olin saanut jo 19.4.
Oli kuitenkin hienoa olla juhlassa läsnä,
  nähdä vielä opiskelukaverit ja opettajat.

... ja laulaa loppujen lopuksi suvivirsi  - kesän alkuun,
vaikka sään puolesta se ei siltä lainkaan tunnu.

Pidin juhlassa valmistuvan opiskelijan puheen,
   siitä pieni ote:
Nyt töihin mennessäni ripustin kaulaani avaimet. Ne roikkuvat  lääketehtaan kaulanauhassa, jonka sain työssäoppimisen harjoitelussa  suljetulla psykiatrisella osastolla. . Avainten lisäksi nauhassa roikkuu matkamuistoksi ostamani punainen lasisydän. Näillä avaimilla on minulle merkityksiä: avaimet edustavat valtaa, jota ohjaajana käytän palvelukodissa, jossa kaikki ovet ovat lukittuja. Vaikka avaimet on minulla, minun tulee kunnioittaa asukkaan itsemääräämisoikeutta, eikä käyttää valtaani väärin. Lääketehtaan mainosnauha pitää mielessäni sen, että minun tulee päivittää hoitajana tietojani jatkuvasti ja syventää osaamistani lisäopinnoilla. Kaunis punainen lasiSydän muistuttaa siitä, että säilytän työssäni lämmön ja aidon välittämisen potilaaseen ja asukkaaseen.  Kuten myös siitä, että muistan huolehtia itsestäni ja työssä jaksamisesta. 

Olen onnellinen siitä, että olen saanut kulkea tämän tien tähän, valmistua lähihoitajaksi. Toisaalta- oppimisen ja kasvamisen alkaa juuri tästä : matka siis jatkuu.

Näihin sanoihin on hyvä lopettaa tämä blogini. Jääköön se tähän, muistoksi matkastani lähihoitajaksi.
Lähihoitajan työstä on mielestäni vaikea kirjoittaa, pitää huomioida salassapitovelvollisuus. Ja toisaalta, nyt haluan tehdä työn työnä ja pitää vapaa-ajan vapaa-aikana. Jos opinnot joskus jatkuvat jollain saralla - silloin voin taas palata asiaan.

Toivottavasti blogista on hyötyä, opiskelijoille tai lähihoitajan ammattia harkitseville.Olen tyytyväinen siitä, että olen kirjoittanut tätä oppimispäiväkirjaani - voin palata itsekin uudelleen opiskeluajan tunteisiin ja tunnelmiin.

Hyvän kesänjatkoa kaikille !

 .... lähihoitaja vilkuttaa =)