Miten voisinkaan keskustella potilaan kanssa samalla kielellä? Miten voisin olla tukena hänen kuntoutumisessaan? Miten hoitajana puhun nuorien, keski-ikäisten ja vanhusten kanssa? Mistä löytää sopiva tapa innostaa?
Huomaan että tällä(kin) jaksolla herää kysymyksiä, johon vastauksien löytyminen ei tapahdu heti. Ja vaikka vastaus kysymykseen olisi olemassa, asiat ei kuitenkaan toimi niin. Ettei vaan elämä olisi helppoa kuin heinänteko. Mielenterveyskuntoutujankaan elämä.
Kaikkien näiden kysymysten ja vastausten keskellä lisäksi vahvistuu minulle se, kuinka tärkeää osastohoidossa onkaan havainnointi ja niistä tiedottaminen. Itselleni tärkeää oman oppimisen kannalta on juuri havaintojen tekeminen, niiden sulattelu ja ajan myötä muutan ne käytännön teoiksi, omalla tavallani. Siksi ehkä sopisinkin hyvin osastotyöskentelyyn - luontaisena oleva uteliaisuus (siksi sitä luokittelisin) onkin tärkeä taito psykiatrisessa osastohoidossa. Jotain hyötyä siitäkin =)
Keskustelimme toisen hoitaja-opiskelijan kanssa havainnoistamme siitä, kuinka potilaita kohdataan/kohdellaan eri paikoissa. Lähinnä koskien aiempia harjoittelu- ja top-paikkojamme. Nyt, tällä osastolla, mielestäni potilaan kohtaaminen on juuri niin ammatillista, yksilöllistä ja arvostavaa kuin vaan voi olla. Keskustelussa tulimme siihen lopputulokseen, että jos potilas kohdataan aidosti, hänelle annetaan aikaa ja häntä kunnoitetaan, monta haastavaa tai väkivaltaista tilannetta olisi estetty. Ihan pienillä asioilla, kohteliaalla käyttäytymisellä, ihmisen kunnioittamisella. Olimme molemmat huomioineet sen, että kun meillä opiskelijoina on aikaa pysähtyä potilaan / asiakkaan kohdalla, emme kohdanneet niinkään paljon haasteellista käyttäytymistä.
Tämä viikko on ollut hyvin aktiivinen viikko. Tärkeimpänä aktivoijana on ollut (vihdoinkin!) oma potilas, jolle olen saanut suunnitella tekemistä. Olen saanut olla myös monessa muussakin mukana, olen itse aktiivisesti ujuttanut itseäni hoitoneuvotteluihin, erilaisiin oppimistilaneisiin, aktiivisiin spontaaneihin keskusteluhetkiin potilaiden kanssa. Olen siitä hyvin iloinen. Tuntuu siltä, ikäänkuin olisin osa työryhmää, tasavertaisena jäsenenä. Hienoa!
Onhan keskustelut hoitajien kanssa opiskelijuudesta - mitä opiskelijalta odotetaan. Jostain opiskelijasta oli kuulemma sanottu, ettei ole tehnyt juurikaan mitään. On istunut vaan päiväsalissa ja oleskellut potilaiden kanssa. HALOO! Sehän parasta oppimista on! Erityisesti, jos on vaikeuksia kohdata mielenterveyskuntoutujia, tämä vaikeus hälvenee juurikin näissä päiväsali-hetkissä. Ja mikä loistava paikka havainnoida sitä, miten sairaus vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen.
Usko ja uskonto on ollut tälläviikolla keskusteluissa mukana. Etukäteen tekemättömistäkin teoista syyllisyyttä kokevalle olen saanut muistuttaa armosta ja anteeksiannosta. Jotain hyötyö on näköjään nuoruuden ajan uskonnollisuudesta. Pohdin tätä asiaa hoitajien kanssa, millä tasolla voi potilaan kanssa puhua uskosta ja omista kokemuksistaan. Sainkin palautetta siitä, että tämä pohdintani keskustelun "tasosta" osoittaa ammatillisuutta. Asiaa oli hyvä käydä läpi kahden hoitajan kanssa, saada heidän näkökantojaan asiaan ja kertoa omistaan - yhdessä löysimme hoidollisen toimintatavan näissä asioissa.
Pidin ensimmäisen omahoitajakeskustelun potilana kanssa. Juuri nämä omahoitajakeskustelut ovat olleet minulle vaikeita kohdattavia - pidin niitä haastavina etukäteen. Sain onneksi vahvistusta tähänkin asiaan hoitajilta, kuinka alkuun on kyse kuuntelemisesta ja potilaan aidosta kohtaamisesta. Uskon siihen, että ajan kanssa sekin taito kehittyy. Jos ja kun tahtoa sekä halua kehittymiseen on. Omahoitajakeskustelu omapotilaan kanssa sujui hyvin - juuri niissä raameissa, missä pitikin. Tosin kehitettävääkin löytyy, mutta hyvänä pidän sitä että itse tiedän oma kasvamiseni tarpeet. Ihan helpoimpia ei ole tämän puheliaan ihmisen "hiljentäminen" - mutta yllättäen sekin onnistuu, hoitajan roolissa! Valitettavasti ei aina siviilissä =)
Tämä viikko toi todella niin paljon, eikä kaikkea pysty edes kirjoittamaan. Näin julkisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti